Piijoen ratasilta

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Piijoen ratasilta
Piijoen ratasillan pohjoispään alla on puistoa ja Mätäjoki.
Piijoen ratasillan pohjoispään alla on puistoa ja Mätäjoki.
Raiteita 2
Ylittää Mätäjoki
Sijainti Kannelmäki, Helsinki
Ylläpitäjä Liikennevirasto
Siltatyyppi jatkuva teräsbetoninen laattasilta
Pisin jänneväli 17,5 m
Pituus 552,8 m
Avattu liikenteelle 1974
Koordinaatit 60°14′29.2″N, 024°52′17.1″E
Haus LennartHell.svg
Lisää silta-artikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Sillan kantta nähtynä Kannelmäen rautatieasemalta. Kehäradan juna on matkalla pohjoiseen.
Sillan eteläpään alla on pysäköintipaikkoja.

Piijoen ratasilta[1] (myös nimellä Piijoen rautatiesilta) on Vantaankosken radan silta Helsingin Kannelmäessä. Sillan eteläpää on heti Kannelmäen rautatieaseman pohjoispuolella ja sillan pohjoispää ulottuu hiukan Malminkartanon puolelle. Silloiselle Martinlaakson kaupunkiradalle rakennettu silta valmistui vuonna 1974 ja se oli valmistuessaan Suomen kokonaispituudeltaan pisin rautatiesilta[2], sillan kokonaispituus on 552,8 metriä[3]. Se on edelleen Suomen pisin kaksiraiteisen radan rautatiesilta ja pinta-alaltaan 6 026 m2 Suomen suurin[1].

Sillan paikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silta ylittää Mätäjoen ja sen jokilaakson[2]. Laakso olisi ollut mahdollista ylittää myös penkereellä, mutta se olisi estänyt liikennöintiä radan eri puolien välillä ja rajoittanut alueen maankäyttöä[2]. Siltavaihtoehto ei osoittautunut kovinkaan paljoa kalliimmaksi johtuen rataprofiilista ja maaperän heikosta kantavuudesta[2].

Sillan nimi juontuu kaavailuista muuttaa Mätäjoen nimi Piijoeksi[4]. Mätäjoki säilytti entisen nimensä, mutta silta nimettiin Piijoen ratasillaksi[4].

Sillan mitat ja rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piijoen ratasillan kokonaispituus on 552,8 metriä[3]. Teräsbetoninen silta on tyypiltään jatkuva laattasilta ja siinä on 31 jännettä, kukin pituudeltaan 17,5 metriä[2]. Sen suunnittelivat Hannu Myllymäki ja Pertti Paavolainen Insinööritoimisto Pontek Ky:stä ja sillan urakoi Silta ja Satama Oy[2].

Sillan eteläpäässä maatuki ja neljä pilariparia on perustettu kallion varaan, loput 26 pilariparia ja pohjoispään maatuki on teräsbetonipaalujen varassa[2]. Paaluja on laskettu olevan yhteensä 1 178 kappaletta ja niistä vajaa 40 prosenttia on jatkettuja[2]. Silta koostuu kahdeksasta siltaosasta, joista yksi on kolmeaukkoinen ja loput neliaukkoisia[2]. Kukin siltaosa toimii rakenteellisesti itsenäisenä ja ottaa vastaan jarruvoimia[2].

Piijoen ratasilta on Suomen toiseksi pisin rautatiesilta, vuonna 2005 valmistunut 557-metrinen Lahden oikoradan Kytömaan rautatieristeyssilta on pisin[5], mutta sillä kulkee vain yksi raide.

Vantaankosken rata otettiin käyttöön vuonna 1975[6]. Rakenteilla olleen Kehäradan takia vanhempaa rataa korjattiin ja muun muassa Piijoen ratasillan vesieriste uusittiin vuonna 2013[6].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aitta, Seppo (vast. toim.): Siltojemme historia. Helsinki: Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, 2004. ISBN 951-758-446-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b ”4.3.7”, Liikenneviraston sillat 1.1.2015, s. 132–133. Helsinki: Liikennevirasto, 2015. ISBN 978-952-317-138-1. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 30.4.2016).
  2. a b c d e f g h i j Aitta, 2004, s. 372–373
  3. a b Aitta, 2004, s.498–499
  4. a b Ruth, Olli: ”3.1”, Kaupunkipurojen hydrogeografia kolmen esimerkkivaluma-alueen kuvastamana Helsingissä, s. 19. Helsinki: Helsingin yliopisto, maantieteen laitos, 2004. ISBN 952-10-2243-4. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 30.4.2016).
  5. Kytömaan rautatieristeyssilta Pöyry Oyj. Viitattu 30.4.2016.
  6. a b Vantaankosken radan korjaustyöt alkavat ennen juhannusta 10.6.2013. Liikennevirasto. Viitattu 30.4.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]