Pihasyreeni
| Pihasyreeni | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Luonnonvarainen pihasyreeni Bulgariassa. | ||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Syringa vulgaris L. |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Pihasyreeni Wikispeciesissä Pihasyreeni Commonsissa |
Pihasyreeni (Syringa vulgaris) on öljypuukasvien (Oleaceae) heimoon kuuluva lehtipensas, joka on suosittu koristekasvi. Se kasvaa luonnonvaraisena Kaakkois-Euroopassa.[1]
Sisällysluettelo
Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pihasyreeni on pystyversoinen ja tiheä, 6–7 metrin korkuiseksi kasvava pensas. Herttamaiset ja suipot lehdet ovat 5–10 cm:n pituiset. Voimakastuoksuiset ja yleensä violetinväriset kukat ovat kerrannaisissa, 10–20 cm pitkissä tertuissa.
Pihasyreenistä on jalostettu koristekasvikäyttöön lajikkeita, joiden kukkien väri vaihtelee valkoisesta tummanviolettiin. Jalostettuja pihasyreenilajikkeita kutsutaan myös jalosyreeneiksi [2]. Viljellyt lajikkeet kasvavat yleensä 4–5 metrin korkuisiksi. Jalosyreenejä alettiin jalostaa 1850-luvulla.
Koristekasvikäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pihasyreeni on vaatimaton kasvupaikan suhteen. Suomessa pihasyreeni on kestävä Etelä-Lappiin saakka. Etelä-Suomessa kukinta-aika on kesäkuu, pohjoisessa heinäkuu. Pihasyreeneitä tuotiin Suomeen jo 1720-luvulla.[3]
Jalosyreenilajikkeet ovat talvenarkoja ja niitä voidaan Suomessa viljellä vain eteläisimmässä osassa maata.[4]
Lajikkeita ja lajikeryhmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Syringa vulgaris 'Alba'
- Syringa vulgaris Vulgaris-ryhmä - jalosyreeni[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hämet-Ahti et al.: Retkeilykasvio. Yliopistopaino, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- ↑ Alanko, P. Syreenit - Syringa. Teoksessa: Alanko, P. (toim.). Tammen suuri puutarhakirja. 3. 1999. 3. painos. Helsinki, Tammi. s. 325-331.
- ↑ Suomenlinna
- ↑ Pentti Alanko: Puut ja pensaat. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1988. ISBN 951-30-6967-2.
- ↑ Ella Räty, Pentti Alanko: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja, 2004. ISBN 951-8942-57-9.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Pihasyreeni (Syringa vulgaris)
- Luontoportti: Pihasyreeni (Syringa vulgaris)
- Arboretum Mustila: Pihasyreeni (Syringa vulgaris)
- Den virtuella floran: Pihasyreeni (Syringa vulgaris) (ruotsiksi)
- ITIS: Syringa vulgaris (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Syringa vulgaris (englanniksi)
