Pidhaitsi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pidhaitsi
Підгайці
Pidhaitsin keskustaa.
Pidhaitsin keskustaa.
lippu
lippu
vaakuna
vaakuna

Pidhaitsi

Koordinaatit: 49.2686°N, 25.1342°E

Valtio Ukraina
Alue Ternopilin alue
Piiri Ternopilin piiri
Väkiluku (2022)  ([1]) 2 609









Pidhaitsi (ukr. Підгайці); aiemmalta nimeltään Tudynh’a (ukr. Тудинха); on kaupunki Ukrainan Ternopilin alueen Ternopilin piirissä. Pidhaitsi sijaitsee Dnestrin vesistöön kuuluvan Koroptsjajoen varrella, 67 kilometriä aluekeskus Ternopilistä lounaaseen.[2][3][4][1][5][6]

Tammikuun keskilämpötila on −4,4 ja heinäkuun +18,0 celsiusastetta. Keskimääräinen vuosisademäärä on 630 millimetriä.[4]

Ukrainan tilastokeskus arvioi kaupungin väkiluvuksi 2 609 (2022).[1] Vuonna 2001 siellä oli 3 203 asukasta, josta ukrainalaisia oli 99,50 prosenttia ja venäläisiä 0,41 prosenttia.[7] Vuoden 1989 väestönlaskennassa kirjattiin 3 661 asukasta.[8]

Paikkakunnan varhaisempi nimi oli Tudynh’a. Se mainitaan ensimmäisen kerran asutuksena vuonna 1397, ja kaupunkina vuonna 1463. Varsinaisena historiallisena perustamisajankohtana pidetään vuotta 1445. Seutu kuului vuosien saatossa useiden eri aatelissukujen omistukseen.[2] Magdeburgin oikeudet paikkakunta sai vuonna 1539.[2][3] Vuonna 1772 siitä tuli osa Itävaltaa. Vuonna 1908 rakennettiin rautatielinja LvivPeremyšljanyBerežany–Pidhaitsi, mutta se jäi viimeistelemättä. Juutalaisten osuus väestöstä oli suuri, vuonna 1910 heitä oli 63 prosenttia paikkakunnan 5 500 asukkaasta.[2] Varsovan sopimuksen (1920) ja Riian rauhansopimuksen (1921) mukaan Pidhaitsista tuli osa Puolaa. Vuonna 1939 osaksi Ukrainan SNT:aa, paikkakunnasta tuli piirikeskus[2] ja se tunnustettiin kaupungiksi.[3][4] Toisen maailmansodan aikana suuri osa kaupungista tuhoutui ja yli 7 000 juutalaista sijoitettiin ghettoon.[2]

Ukrainan kesän 2020 aluehallintouudistuksen jälkeen Pidhaitsi on kuulunut Ternopilin piiriin;[5] sitä ennen se oli vuosina 1963-1991 osa Berežanyn piiriä ja 1991-2020 jälleen piirin hallintokeskus.[2][3][4][8]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Marija Timoninoji & Olena Vyšnevska (editors): Tšyselnist najavnoho naselennja Ukrajiny na 1 sitšnja 2022 - Number of Present Population of Ukraine, as of January 1, 2022 (pdf) (Ukrainan paikkakuntien viralliset väkilukuarviot 1.1.2022) 2022. Kiova: Deržavna služba statystyky Ukrajiny, Devstat Ukrajiny / Statistics Ukraine (Ukrainan tilastokeskus), ukrcensus.gov.ua. Arkistoitu 6.10.2022. Viitattu 25.4.2024. (ukrainaksi), (englanniksi)
  2. a b c d e f g Т. С. Водотика: Pidhaitsi (Підгайці) Entsyklopedija istorija Ukrajiny (Ukrainan historian tietosanakirja), history.org.ua. Viitattu 25.4.2024. (ukrainaksi)
  3. a b c d Vasili Kostyn & Anatoli Stepanenko: Pidhaitsi (Підгайці) (ISBN 5-11-002087-6) Goroda Ukrainy (Города Украины : эконом.-геогр. справочник), s. 208, 214. 1990. Vyštša Škola. Viitattu 25.4.2024. (venäjäksi)
  4. a b c d Pidhaitsi (Підгайці) (ISBN 5-88500-020-4) Ukrainan maantieteen tietosanakirja, osa 3: P-Ja, s. 39. 1993. Viitattu 25.4.2024. (ukrainaksi)
  5. a b Novi raiony: karty + sklad 17.7.2020. minregion.gov.ua. Arkistoitu 25.2.2022. Viitattu 25.4.2024. (ukrainaksi)
  6. Ukrajina. Atlas avtošljah’iv. Masštab 1:500 000 (Україна. Атлас Автошляхів. Мастаб 1:500 000), s. __. Kiova: DNVP Kartohraphija, kgf.com.ua, 2022. ISBN 978-966-946-352-4. (ukrainaksi)
  7. Natsionalnyi skalad mist za perepysom 2001 roky (Національний склад міст за переписом 2001 року) (Ukrainan kaupunkien väkiluvut ja kansallisuusjakaumat Ukrainan tilastokeskuksen julkaiseman väestönlaskennan 2001 pohjalta) atatowel.in.ua. Viitattu 25.4.2024. (ukrainaksi)
  8. a b demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 25.4.2024. (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]