Philippe de Monte
Philippe de Monte (myös Philippus de Monte, Filippo di Monte; 1521 Mechelen – 4. heinäkuuta 1603 Praha) oli flaamilainen renessanssimusiikin säveltäjä, joka tunnetaan hengellisestä musiikistaan ja madrigaaleistaan.[1]
Monte työskenteli varhaisella aikuisiällään musiikkikasvattajana varakkaan napolilaisen perheen palveluksessa. Vuonna 1554 julkaistiin hänen ensimmäinen madrigaalikirjansa. Tällöin hän oli jo palannut kotiseuduilleen. Vuosina 1554–1555 Monte vieraili Englannissa Espanjan Filip II:n kappelin laulajana. Tänä aikana hän tutustui nuoreen William Byrdiin. Monte muutti lopulta takaisin Italiaan. Vuonna 1568 hänestä tuli keisari Maksimilian II:n hovin musiikkijohtaja Wienissä.[1] Häntä oli edeltänyt tässä tehtävässä Jacobus Vaet.[2] Monte jatkoi työskentelyä tehtävässään Maksimilian II:n kuoltua ja Rudolf II:n astuttua tämän seuraajaksi vuonna 1576. Neljä vuotta myöhemmin hän siirtyi Prahaan, josta Rudolf II oli tehnyt uuden keisarillisen asuinsijan.[1]
Monten sävellysten joukossa on nelisenkymmentä messua (joista suurin osa parodiamessuja) ja vähintään 250 motettia. Monte sävelsi myös kymmeniä chansoneita, mutta suuren enemmistön hänen maallisista sävellyksistään muodostavat hänen laatimansa madrigaalit. Hän oli yksi viimeisistä flaamilaisista madrigaalin mestareista ja aikalaisistaan tuotteliain. Hän julkaisi kaikkiaan yli 1 200 madrigaalia, joiden joukossa on joitain hengellisiä madrigaaleja, lähes neljässäkymmenessä kirjassa elämänsä aikana. Monten varhaisista madrigaaleista monet ovat Francesco Petrarcan sanoihin sävellettyjä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Philippe de Monte Britannica
- ↑ Jacobus Vaet Hyperion Records
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||||||
