Siirry sisältöön

Pernille Harder

Wikipediasta
Pernille Harder
Henkilötiedot
Koko nimi Pernille Mosegaard Harder
Syntymäaika 15. marraskuuta 1992 (ikä 33)
Syntymäpaikka Ikast, Tanska
Pelipaikka hyökkääjä
Pituus 169 cm
Seura
Seura Bayern München
Seurat
Vuodet Seura O (M)
2007–2010 Team Viborg ? (?)
2010–2012 IK Skovbakken ? (?)
2012–2016 Linköpings FC 88 (71)
2017–2020 VfL Wolfsburg 75 (68)
2020-2023 Chelsea 48 (23)
2023– Bayern München 37 (23)
Maajoukkue
2007 Tanska U16 3 (0)
2007–2009 Tanska U17 23 (9)
2009–2011 Tanska U19 15 (13)
2009– Tanska 162 (78)

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 3. heinäkuuta 2025 [1][2][3].
Maajoukkueuran tilastot päivitetty 3. heinäkuuta 2025 [3].

Mitalit
Maa:  Tanska
Naisten jalkapallo
EM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Hollanti 2017 Jalkapallo

Pernille Harder (s. 15. marraskuuta 1992) on tanskalainen jalkapalloilija, pelipaikaltaan hyökkääjä. Hän on pelannut Tanskan naisten maajoukkueessa kesäkuun 2025 loppuun mennessä 162 maaottelua ja tehnyt niissä 78 maalia.[3] Syyskuussa 2020 Harder siirtyi Chelseaan naisten ennätyssiirtosummalla.[4] Vuodesta 2023 hän on edustanut Bayern Müncheniä.[2]

Seurajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uransa alussa Harder pelasi tanskalaisissa Team Viborgissa 2007–2010 ja IK Skovbakkenissa 2010–2012. Vuonna 2012 Harder siirtyi ruotsalaiseen Linköpings FC:hen, jossa hän voitti Ruotsin cupin kahdesti ja mestaruuden 2016. Harder oli mestaruuskaudella myös sarjan paras maalintekijä ja kauden jälkeen siirtyi saksalaiseen VfL Wolfsburgiin. Wolfsburgissa Harder oli Bundesliigan paras maalintekijä kahdesti ja seura voitti neljästi perätysten sekä mestaruuden että Saksan cupin. Wolfsburg eteni Harderin pelatessa myös kahdesti Mestarien liigan loppuotteluun, jotka se kuitenkin hävisi.[5]

Syksyllä 2020 Harder siirtyi Wolfsburgista Chelseaan naisten ennätyssiirtosummalla, jonka arvioidaan olleen noin 340 tuhatta euroa.[4] Hän on voittanut Englannin liigamestaruuden ja FA Cupin kahdesti.[1][6][7]

Maajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harder edusti Tanskaa alle 17-vuotiaiden MM-kisoissa 2008. Ensimmäisen naisten maaottelunsa hän pelasi lokakuussa 2009. Vuoden 2013 EM-kisoissa hän pelasi viisi ottelua. EM-kisoissa 2017 Harder toimi Tanskan kapteenina ja johti joukkueensa finaaliin. Hän teki turnauksen ainoan maalinsa finaalissa, jonka Tanska hävisi Alankomaille 4–2.[3][5] Vuoden 2022 EM-kisoissa hän pelasi avauskokoonpanossa joukkueensa kaikki kolme ottelua ja teki 1–0-voittomaalin Suomea vastaan. Vuoden 2023 MM-kisoissa hän pelasi avauskokoonpanossa joukkueensa kaikki neljä ottelua ja teki maalin alkulohko-ottelussa Haitia vastaan.[2]

Pernille Harder valittiin kauden 2017–2018 parhaaksi eurooppalaiseksi naispelaajaksi.[8] Hänet valittiin Tanskan parhaaksi naispelaajaksi vuosina 2012, 2015, 2016, 2017, 2018 ja 2019.[9] Damallsvenskan-vuosinaan Harder valittiin sarjan vuoden hyökkääjäksi ja vuoden pelaajaksi.

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harder on parisuhteessa joukkuekaverinsa ruotsalaisen Magdalena Erikssonin kanssa.[10]

  1. a b Pernille Harder Soccerway. Viitattu 2.7.2022. (englanniksi)
  2. a b c Pernille Harder Soccerdonna. Viitattu 4.7.2025. (saksaksi)
  3. a b c d Pernille Harder Tanskan jalkapalloliitto. Viitattu 4.7.2025. (tanskaksi)
  4. a b Uusitupa, Ismo: Chelsea hankki Pernille Harderin maailmanennätyssummalla 2.9.2020. Helsingin Sanomat. Viitattu 2.9.2020.
  5. a b How brilliant is Chelsea signing Pernille Harder? 1.9.2020. UEFA. Viitattu 2.9.2020. (englanniksi)
  6. Arsenal 0-3 Chelsea The FA. Viitattu 2.7.2022. (englanniksi)
  7. Sanders, Emma: Chelsea Women – Manchester City Women 3–2 (AET) 15.5.2022. BBC. Viitattu 2.7.2022. (englanniksi)
  8. Pernille Harder wins UEFA Women's Player of the Year award 30.8.2018. UEFA. Viitattu 11.7.2020. (englanniksi)
  9. Årets Kvindelige Fodboldspiller Spillerforeningen. Arkistoitu 30.11.2018. Viitattu 11.7.2020. (tanskaksi)
  10. Teiskonlahti, Riku: MM-kisapusu toi kiitosviestien tulvan: Magdalena Eriksson ja Pernille Harder eivät tienneet olevansa kuvattavana, mutta tajusivat pian olevansa roolimalleja Helsingin Sanomat. 8.8.2019. Viitattu 11.7.2020.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]