Permeabiliteetti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Permeabiliteetti (tunnus μ) on aineen magneettista käyttäytymistä kuvaava suure, jota SI-järjestelmässä mitataan yksiköllä henry per metri (1 H/m = 1 V·s/(A·m) = 1 T·m/A = kg·m·s-2·A-2 = N/A²).

Magneettivuon tiheyttä B ja magneettikentän voimakkuutta H yhdistää seuraava yhtälö, jossa on mukana myös väliaineen permeabiliteetti :

.

Suhteellinen permeabiliteetti μr on yksikötön suhdeluku, joka kertoo aineen permeabiliteetin suhteessa tyhjiön permeabiliteettiin μ0. Väliaineen permeabiliteetti voidaan lausua suhteellisen ja tyhjiön permeabiliteetin avulla yhtälöllä [1]

,

missä μ0 on tyhjiön permeabiliteetti, josta käytetään myös nimitystä magneettivakio, ja sen arvo on

(1,256 637 062 12 ± 0,000 000 000 19)·10−6 N/A2.[2]

Aikaisemmin, kun ampeeri määriteltiin sähkövirtojen välisen magneettisen vuorovaikutuksen avulla, määritelmistä seurasi, että magneettivakio oli tarkalleen

4π×10−7 A/m2.
  1. Young & Freedman: ”28.8”, University Physics with Modern Physics, 11. painos, s. 1089. Pearson, 2004. ISBN 0-321-20469-7 (englanniksi)
  2. CODATA Value: vacuum magnetic permeability physics.nist.gov. Viitattu 21.5.2019.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lindell, Ismo; Sihvola, Ari: Sähkömagneettinen kenttäteoria 1. Staattiset kentät. Helsinki: Otatieto, 2013. ISBN 978-951-672-354-2
  • Voipio, Erkki: Sähkö- ja magneettikentät. (Moniste 381) Espoo: Otakustantamo, 1987. ISBN 951-672-038-2
Tämä fysiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.