Pekka Pitkänen (kuvanveistäjä)
Pekka Sakari Pitkänen (s. 15. maaliskuuta 1950 Jyväskylä) on suomalainen kuvanveistäjä.[1] Pitkäsen varhaista tuotantoa leimasi rosoinen ekspressionismi, mutta hän on sittemmin siirtynyt koruttomiin monumentaalisiin muotoihin.[2]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pitkänen opiskeli 1970-luvulla Taideteollisessa oppilaitoksessa ja Suomen Taideakatemian koulussa. Hän on työskennellyt kuvanveiston opettajana Taideteollisessa korkeakoulussa 1979–1984.[1]
Pitkänen on pitänyt useita yksityisnäyttelyitä Suomessa ja ulkomailla vuodesta 1979 alkaen. Hänen teoksiaan on esillä julkisissa tiloissa, muun muassa Eduskuntatalossa. Pitkänen suunnitteli myös Kalevalan 150-vuotisjuhlamitalin.[2] Pitkäselle on myönnetty Suomen Taideyhdistyksen dukaattipalkinto 1982, ja hän on menestynyt useissa veistoskilpailuissa. Pitkäselle on myönnetty myös valtion viisivuotinen taiteilija-apuraha vuosina 1991, 1996 ja 2002.[1]
Julkisia teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Masuunin henki, 1999, Kerava.[3]
-
Rakentajan kilpi, 2006, Jyväskylä.[4]
-
Kirjakauppias Seppo Hiltusen muistolaatta, 2016, Helsinki.
-
Vapaus, tasa-arvo, ihmisyys, 2018, Kerava.
-
Kotkan kilpi, 2018, Kotka.
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pekka Pitkäsen ensimmäinen puoliso oli rehtori Maj-Lis Pitkänen. Heidän tyttärensä on kuvataiteilija Veera Pitkänen.[5] Pitkäsen ttoinen puoliso vuodesta 1990 oli kuvanveistäjä Minna Tuominen.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 703–704. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
- ↑ a b Pitkänen, Pekka hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- ↑ Keravan taiderastit experience.arcgis.com. Keravan kaupunki. Viitattu 17.9.2022.
- ↑ Rakentajan kilpi (arkistoitu sivu) web.archive.org. Jyväskylän taidemuseo. Viitattu 7.6.2025.
- ↑ Karemo, Tuomas: Vasta nyt olen valmis kertomaan totuuden Kalervo Palsasta – kohutun taiteilijan taulut tuholta pelastanut Maj-Lis Pitkänen puhuu nuorena kuolleesta ystävästään yle.fi. 18.6.2022. Yle. Viitattu 21.4.2025.