Pekka Ihalainen
Pekka Ihalainen (ven. Пётр Иванович Ихалайнен, 23. syyskuuta 1913 Uusi-Ihalaisi, Tuutari – 4. toukokuuta 1976 Petroskoi[1]) oli inkeriläissyntyinen neuvostoliittolainen poliitikko ja historioitsija.
Ihalainen syntyi talonpoikaisperheeseen. Hän valmistui Leningradin opettajaopistosta ja työskenteli vuodesta 1931 lähtien opettajana ja rehtorina Neuvosto-Karjalassa. Ihalainen toimi Karjalais-suomalaisen sosialistisen neuvostotasavallan nuorisoliiton keskuskomitean sihteerinä vuosina 1940–1944. Hän opiskeli Neuvostoliiton ulkoministeriön diplomaattikorkeakoulussa Moskovassa vuosina 1944–1946, työskenteli ulkoministeriön avustajana ja palasi sitten Karjalaan. Ihalainen toimi Karjalais-suomalaisen SNT:n korkeimman neuvoston puhemiehistön sihteerinä vuosina 1946–1951 ja KSSNT:n opetusministerinä vuosina 1951–1954.[1]
Ihalainen opiskeli NKP:n keskuskomitean yhteiskuntatieteiden akatemiassa vuosina 1948–1949. Hän opetti historiaa kirjastonhoitajaopistossa vuosina 1955–1956 ja toimi vuodesta 1956 lähtien dosenttina ja historian laitoksen johtajana Karjalan pedagogisessa instituutissa. Vuosina 1960–1975 Ihalainen oli instituutin rehtorina. Hänen tutkimusaiheensa liittyvät Suomen ja Neuvostoliiton suhteisiin.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Karelija: entsiklopedija, tom 1, s. 384. Petrozavodsk: PetroPress, 2007. ISBN 978-5-8430-0123-0.