Pedaali
Pedaali on poljin, jota käytetään joissain soittimissa kuten pianossa tai harpussa[1] esimerkiksi kielestä saatavan äänen sävelkorkeuden, voimakkuuden tai sointiajan muuttamiseksi tai kaikuefektin tuottamiseksi.
Pianon pedaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pianossa on kaksi tai kolme jaloilla painettavaa pedaalia.
Oikanpuoleinen eli kaikupedaali (sustain-pedaali) on eniten käytetty pedaali, ja sitä kutsutaan usein lyhyesti pedaaliksi. Pedaalia painettaessa vipukoneisto nostaa kaikki sammuttimet irti kielistä. Kielet, joita vastaavaa kosketinta on painettu, jäävät värähtelemään vielä sen jälkeenkin, kun sormi on nostettu koskettimelta, kunnes jalka nostetaan pedaalilta.[2] Pedaalin avulla sointuun kuuluvia säveliä voidaan jättää soimaan ja sitoa toisiinsa silloinkin, kun se ei olisi sormiteknisesti mahdollista. Kaiku saa äänen myös kuulostamaan täyteläisemmältä, sillä pianon kaikki kielet resonoivat soitettavien sävelten ohessa.
Kaikupedaalin käyttö voidaan osoittaa nuottikirjoituksessa erityisellä merkillä (
). Usein sitä ei kuitenkaan merkitä. Sen käytön hienosäätö onkin tärkeä osa taitavan pianistin tekniikkaa.
Vasemmanpuoleinen pedaali on hiljennyspedaali (una corda -pedaali), joka hiljentää pianon ääntä ja muuttaa sen laatua. Flyygelissä hiljennyspedaali siirtää koskettimistoa ja koneistoa hiukan oikealle, minkä takia vasarat osuvat vain kahdelle kielelle kolmen (tai yhdelle kahden) sijasta.[2] Tämä hiljentää ääntä ja muuttaa äänen laatua. Tästä juontuu myös pedaalin nimi "una corda" eli yksi kieli.[2] Pystypianossa vasen pedaali sen sijaan joko siirtää vasarakoneistoa, mutta ei koskettimistoa, hieman oikealle, jolloin vasarat iskevät vain kahteen kieleen, tai nostaa koneiston lähemmäksi kieliä, niin että vasaran lyönti saa vähemmän iskuvoimaa ja ääni jää hiljaisemmaksi.[3]
Muun muassa Steinway-flyygeleissä on edellä mainittujen välissä kolmaskin pedaali, sostenuto-pedaali.[4] Se on kehitetty viimeisimpänä, eikä sitä yleensä ole pystypianoissa eikä kaikissa flyygeleissäkään. Sostenuto-pedaalia painettaessa jäävät sillä hetkellä alas painettuina olevia koskettimia vastaavat sammuttajat ylös ja pysyvät ylhäällä siihen saakka, kunnes pedaali vapautetaan, riippumatta siitä, vapautetaanko kosketin. Näin voidaan jättää yksittäisiä säveliä, tyypillisesti urkupisteitä tai sointuja soimaan ja soittaa samalla muita säveliä lyhyinä.
Pystypianoissa keskimmäisen eli sostenuto-pedaalin paikalla on usein ala-asentoon lukittuva harjoituspedaali[2], joka alas painettuna laskee huopakaistaleen vasaroiden ja kielien väliin. Se vaimentaa äänen aivan hiljaiseksi ns. yösoitoksi.[3]
Harpun pedaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyaikaisissa harpuissa on seitsemän pedaalia, yksi oktaavin kutakin säveltä kohti. Ne lyhentävät kieli ja nostavat siten sävelkorkeutta puoli sävelaskelta, jos ne on painettu puoliväliin, tai kokonaisen sävelaskelen, jos ne on painettu ala-asentoon saakka.[2] Jos pedaaleja ei ole painettu, kielet soivat Ces-duuriasteikon sävelin,[5] mutta esimerkiksi C-pedaalia painamalla kaikkien eri oktaavialojen Ces-kielten säveltaso nousee C:ksi, jos pedaali on painettu puoleenväliin, tai Cis:iksi, jos se on painettu alas.
Patarummun pedaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Patarummuissa on pedaaleja, joiden avulla muutetaan rummun kalvon jännitystä ja samalla sävelkorkeutta.[2]
Muut soittimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cembalossa on toisinaan pedaaleja, joilla eri äänikerrat kytketään päälle tai pois päältä.[2]
Myös urkujen jalkiota sanotaan joskus pedaaleiksi.[2]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Efektipedaali, esimerkiksi sähkökitaran kanssa käytettävä ääntä muokkaava laite
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ pedaali. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
- ↑ a b c d e f g h ”Pedaali”, Tammen musiikkitietosanakirja, 2. osa, s. 78. Tammi, 1983. ISBN 951-30-5916-2.
- ↑ a b Kira von Essen: ”Pedaalit”, Soittimien ihmemaailma, s. 11. Musiikki-Fazer, 1961.
- ↑ ”Pedaali”, Tammen musiikkitietosanakirja, 2. osa, s. 78. Tammi, 1983. ISBN 951-30-5916-2.
- ↑ Kira von Essen: ”Harppu”, Soittimien ihmemaailma, s. 20. Musiikki-Fazer, 1961.