Paul Sirmeikkö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Paul Sirmeikkö (14. marraskuuta 1914 Vaasa3. kesäkuuta 1993 Helsinki) oli suomalainen toimittaja.[1]

Sirmeikkö aloitti toimittajanuransa vuonna 1942 Suomen Tietotoimistossa (STT). Vuonna 1948 hän aloitti Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton (SVUL) julkaiseman Urheilu-nimisen lehden päätoimittajana ja vuonna 1951 Suomen Urheilulehden päätoimittajana, kun Urheilu ja SVUL:n ostama Suomen Urheilulehti oli yhdistetty. Hän työskenteli Suomen Urheilulehden päätoimittajana vuoteen 1967, minkä jälkeen hän toimi lehden erikoistoimittajana ja kolumnistina sekä eläkkeelle jäämisensä jälkeen avustajana. Paitsi omalla nimellään, Sirmeikkö kirjoitti lehteen myös nimimerkillä Turnari. Vuosina 1967–1972 hän työskenteli Suomen Valtakunnan Urheiluliitoksi nimensä muuttaneen SVUL:n tiedotuspäällikkönä.[1][2][3]

Urheilulajeista erityisen läheinen Sirmeikölle oli voimistelu. Hän toimi useissa kansainvälisissä kilpailuissa voimistelun arvostelutuomarina, muun muassa vuoden 1956 Melbournen olympialaisissa, ja vuosina 1949–1950 hän oli Suomen Voimisteluliiton (SVL) hallituksen jäsen. Hän oli myös yleisurheilun asiantuntija.[1][2]

Sirmeikkö oli tekemässä muutamia kirjoja. Hän toimitti muun muassa Suomen Urheiluliiton historiikit Yleisurheilumme maineen tieltä : Suomen Urheiluliitto 1906–1956 (yhdessä Sulo Kolkan kanssa) ja Yleisurheilumme maineen tieltä 2 : Suomen Urheiluliitto 1956–1966 sekä teki SVUL:n historiikin Suomen Voimistelu- ja Urheiluliitto (SVUL) 1900–1960 yhdessä Aimo Halilan ja Kallio Kotkaksen kanssa.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Toimittaja Paul Sirmeikkö. Helsingin Sanomat, 30.6.1993. Hakutulos HS:n arkistosta. Viitattu 26.11.2010.
  2. a b Huotinen, Timo: Urheilulehti 4.10.1956: Melbournen olympialaisiin vasta valmistauduttiin. Liikunnan ja Urheilun Maailma, 2006, nro 13. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.11.2010.
  3. 1939-1952: Urheilun äänenkannattaja Urheilulehti.fi. 26.1.2005. Viitattu 26.11.2010.
  4. FENNICA - Suomen kansallisbibliografia Kansalliskirjasto. Viitattu 26.11.2010. [vanhentunut linkki]