Aimo Halila
Aimo Oskari Halila (9. marraskuuta 1912 Lahti[1] – 15. tammikuuta 1998 Helsinki) oli suomalainen historioitsija ja professori, joka tunnetaan erityisesti sosiaali- ja kulttuurihistorian tutkijana.
Aimo Halila kirjoitti ylioppilaaksi Lahden lyseosta vuonna 1931 ja valmistui 1935 filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta. Historian tohtoriksi hän väitteli 1942 väitöskirjalla Suomen kaupunkien kunnallishallinto 1600-luvulla. Halila työskenteli 1950–1954 Yhteiskunnallisen korkeakoulun ensimmäisenä historian professorina, ja 1954–1975 Helsingin yliopiston Suomen ja Skandinavian historian henkilökohtaisena ylimääräisenä professorina.[1]
Halilan ensimmäinen julkaistu teos Iitin historia (1939, toinen osa 1966) oli Suomen ensimmäisiä moderneja pitäjänhistorioita, joissa oli siirrytty tapahtumien kuvailusta syvempään sosiaali- ja yhteiskuntahistorialliseen analysointiin. Hänen pääteoksenaan pidetään neliosaista Suomen kansakoululaitoksen historiaa (1949–1950), ja huomattavia myöhempiä teoksia olivat muun muassa Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi 1721–1775 (1954) sekä Tanskan ja Norjan historia (1972). Halilan laajaan tuotantoon kuuluu myös lukuisia kaupunki- ja järjestöhistorioita sekä elämäkertoja. Suomalaisen historiankirjoituksen klassikoksi muodostuneeseen Suomen historian käsikirjaan (1948) hän kirjoitti 1600-luvun osuuden.[1]
Aimo Halilan veli oli oikeustieteen professori Jouko Halila. [2]
Keskeinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Iitin historia (1939)
- Suomen kaupunkien kunnallishallinto 1600-luvulla I–II (1942–1943)
- Me raatimiehet ja porvarit (1944)
- Suomen kansakoululaitoksen historia I–IV (1949–1950)
- Suomen vanhin kansakoulunopettajisto (1949)
- Oulun kaupungin historia II (1953)
- Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historia V (1954)
- Suomen lähetyskunta 1808-1809 (1958)
- Lahden historia (1958)
- Suomen miesvoimistelu- ja urheiluseurat vuoteen 1915 (1959)
- Tuokko: Antti Törneroos 1835–1896 (1959)
- Suomen voimistelu- ja urheiluliitto SVUL 1900–1960 (1960)
- "Porvoon valtiopäivät ja autonomian alkuaika", teoksessa Suomen kansanedustuslaitoksen historia. Ensimmäinen osa (1962).
- Jyväskylän seminaarin historia (1963)
- Iitin historia II (1966)
- Suomen rakennushallinto 1811–1961 (Ole Gripenbergin ja Esko Järventauksen kanssa, 1967)
- Haminan historia III (1969)
- Väinö Voionmaa (1969)
- Tanskan ja Norjan historia (1972)
- Alfred Kordelin (1974)
- Helsingin kaupungin sosiaalitoimen historia (1977)
- Opin teillä oppineita (1980)
- Venäläinen välinäytös – pakinoita Vanhasta Suomesta (1982)
- Helsingin kaupunkilähetys 1883–1983 (Olavi Päivänsalon kanssa, 1983)
- Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historia IV (1984)
- Suomi suurvalta-aikana (1985)
- Suomalainen Tiedeakatemia 1908–1983 (1987)
- Alfred Kordelinin yleinen edistys- ja sivistysrahasto 1918–1988 (1990)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 134. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
- ↑ Kuka kukin on, s. 171–172. Otava, 1954.
| ||||||||||||||
