Patryk Sypień
| Patryk Sypień | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. maaliskuuta 1990 Wrocław |
| Kansalaisuus |
 Puola |
| Kyokushin-ottelija | |
| Aktiivisena | 2003– |
| Pituus | 185 cm[1] |
| Paino | 100–103 kg |
| Painoluokka |
Raskassarja (2010–2012, 2015–2017) Superraskassarja (2013–2014, 2021–) |
| Kätisyys | oikea |
| Vyöarvo | 3. dan |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Puola
| |||
| Miesten kyokushin karate | |||
| European Open | |||
 Kultaa |
Sosnowiec 2014 | avoin | |
| Kultaa |
Minsk 2019 | avoin | |
| Kultaa |
Budapest 2023 | avoin | |
 Hopeaa |
Myślenice 2022 | avoin | |
 Pronssia |
Bukarest 2017 | avoin | |
| EM-kilpailut | |||
| Hopeaa |
Berliini 2015 | -90 kg | |
| Hopeaa |
Lyon 2017 | -90 kg | |
| Hopeaa |
Varna 2022 | +90 kg | |
| Hopeaa |
Wrocław 2023 | +90 kg | |
| Pronssia |
Kiova 2013 | +90 kg | |
| Pronssia |
Katowice 2021 | +90 kg | |
| Yhdysvaltain mestaruuskilpailut | |||
| Hopeaa |
Los Angeles 2014 | +90 kg | |
| Puolan mestaruuskilpailut | |||
| Kultaa |
2012 | -90 kg | |
| Kultaa |
2015 | -90 kg | |
| Kultaa |
2016 | -90 kg | |
| Kultaa |
2021 | +90 kg | |
| Hopeaa |
Varsova 2010 | -90 kg | |
| Puolan Open | |||
| Kultaa |
2012 | avoin | |
| Kultaa |
2013 | avoin | |
| Kultaa |
2015 | avoin | |
| Kultaa |
2019 | avoin | |
| Kultaa |
2020 | avoin | |
| Kultaa |
2021 | avoin | |
| Kultaa |
Ostróda 2023 | avoin | |
| Hopeaa |
2011 | avoin | |
| Hopeaa |
2016 | avoin | |
| Pronssia |
2022 | avoin | |
| Valko-Venäjän Open | |||
| Kultaa |
Minsk 2019 | +90 kg | |
Patryk Sypień (s. 9. maaliskuuta 1990 Wrocław) on puolalainen karateka. Hän on Kyokushinin kolminkertainen Euroopan-mestari ja kahdeksankertainen Puolan mestari.
Hänen isä Sylwester ja äiti Agnieszka ovat molemmat menestyneitä karateottelijoita.
Kilpaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sypień saavutti kotimaassaan hopeaa vuosina 2010 ja 2011. Hän hävisi ensin Puolan raskaansarjan mestaruuden Radoslaw Kosickille[2] ja Puolan Openissa avoimensarjan mestaruuden Pawel Biszczakille.[3]
Kansainvälistä menestystä Sypień saavutti 2013 EM-kilpailuissa Ukrainassa, jossa hän voitti pronssia. Hän voitti mitaliottelussa Sergei Uvitskyn.[4]
Euroopan mestaruus (2014)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sypień sijoittui 2014 ensin toukokuussa EM-kilpailuissa superraskaansarjan neljänneksi hävittyään pronssiottelun Alejandro Navarrolle.[4] Loppuvuodesta Sypień voitti Euroopan mestaruuden kotimaassaan Puolassa. Turnaus käytiin avoimessasarjassa, jossa hän voitti loppuottelussa Damian Galinskin.
Sypień saavutti 2015 EM-hopeaa Saksassa hävittyään loppuottelussa Oleksandr Ieromenkolle, joka voitti toisen mestaruutensa peräkkäin.[4] Sypień otteli myös marraskuussa MM-kilpailuissa Japanissa.
Sypień sijoittui 2016 EM-kilpailujen superraskaassarjassa neljänneksi hävittyään pronssiottelussa Farukh Turgunboeville.[4]
Sypień saavutti 2017 toistamiseen EM-hopeaa raskaassarjassa. Ranskassa käydyissä kilpailuissa hän hävisi loppuottelussa isäntämaan Antonio Tusseaulle.[4]
Toinen Euroopan mestaruus (2019)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
2019 huhtikuussa hän voitti Valko-Venäjän Openin.[5] Sypień voitti myös uransa seitsemännen ja samalla neljännen Puolan avoimensarjan mestaruuden.[6] Sypień sijoittui marraskuussa käydyssä World Openissa 32 parhaan joukkoon. Sypieńin turnaus päättyi hävittyään Ryunosuke Hoshille, joka sijoittui lopulta kuudenneksi.[7] Sypień onnistui uusimaan avoimensarjan Euroopan-mestaruutensa Valko-Venäjällä käydyssä turnauksessa joulukuussa. Sypień voitti mestaruuden Dzmitryi Varabeita vastaan käydyssä loppuottelussa.[8]
Sypień saavutti EM-pronssia kotikisoissaan Puolassa 2021. Hän oli edetä loppuotteluun, mutta tyrmäsi vastustajansa laittomasti, jonka myötä Sypień hävisi ottelun ja meni pronssiotteluun. Hän voitti mitalikamppailussa maanmiehensä Filip Maksimowiczin.[9] Joulukuussa Sypień oli mukana Open Baltic Cupissa, jossa hän sijoittui viidenneksi.[10] Sypień voitti turnauksessa murskauskilpailun.[11]
Kesäkuussa 2022 Sypień eteni toistamiseen peräkkäin EM-kilpailuissa mitaliotteluun. Hän kohtasi loppuottelussa Antonio Tusseaun, joka otteli ensimmäistä kertaa superraskaassasarjassa. Sypień hävisi mestaruuden tuomariäänin.[12] Marraskuussa Sypień lähti puolustamaan hallitsevana Euroopan Openin mestarina kotikisoissaan Puolassa. Hän voitti avauskierroksella Georgi Nikolovin, toisella kierroksella Pavel Vinnichenkon ja välierissä Andrzej Winiarskin. Loppuottelussa Sypień kohtasi raskaansarjan Euroopan mestarin Alejandro Navarron, jolle hän hävisi mestaruuden tuomariäänin.[13]
Kolmas Euroopan mestaruus (2023)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huhtikuussa 2023 Sypień saavutti Puolan Open mestaruuden voitettuaan loppuottelussa Andrzej Winiarskin.[14] Toukokuussa hän oli mukana EM-kilpailuissa, jotka järjestettiin kotimaassaan Puolassa. Sypień voitti avauskierroksella Ali Rashnon ja sen jälkeen välierässä Andri Meženskyin. Loppuottelussa hän kohtasi toista kertaa peräkkäin Antonio Tusseaun, jolle hän myös hävisi toistamiseen ja saavutti hopeaa.[15] Joulukuussa Sypień oli mukana Unkarin Euroopan Openissa, jossa hän saavutti uransa kolmannen Euroopan mestaruuden. Sypień voitti avauskierroksella Balint Tornain, toisella David Varan ja kolmannella Nolan Blatryn. Loppuottelussa hän voitti maanmiehensä Filip Maksimowiczin.[16]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ The 11th World Open Karate Championship Draw kyokushinkaikan.org Viitattu 20.7.2018 (englanniksi)
- ↑ XXXVII Polish Weight Category Kyokushin Karate Championships Warsaw 2010 europeankyokushin.org Viitattu 20.7.2018 (englanniksi)
- ↑ The 12th Polish Open Kyokushin Karate Championships europeankyokushin.org Viitattu 20.7.2018 (englanniksi)
- ↑ a b c d e IKO European Championships kyokushinresults.com Viitattu 20.7.2018
- ↑ Илья Карпенко - победитель Belarus Open Cup. Результаты турнира superkarate.ru 8.4.2019 Viitattu 14.12.2019 (venäjäksi)
- ↑ Polish Open Weight Championships kyokushinresults.com Viitattu 9.12.2019 (englanniksi)
- ↑ 12th World Tournament Viitattu 9.12.2019 (englanniksi)
- ↑ The 18th European Open Karate Championship results (IKO) kyokushinkarate.news 8.12.2019 Viitattu 8.12.2019 (englanniksi)
- ↑ Результаты 34-го Чемпионата Европы по киокушинкай superkarate.ru 14.11.2021 Viitattu 15.11.2021 (venäjäksi)
- ↑ Онлайн трансляция «Open Baltic Cup 2021» 18.12.2021 Viitattu 20.12.2021 (venäjäksi)
- ↑ Результаты «Open Baltic Cup 2021» superkarate.ru 19.12.2021 Viitattu 2.1.2022 (venäjäksi)
- ↑ The 35th European Weight Category Karate Championships Results (IKO) kyokushinkarate.news 12.6.2022 Viitattu 12.6.2022 (englanniksi)
- ↑ 19thEuropeanOpenKarateKyokushinChampionships-Sunday-Kumite-Results ikopoland.com 6.11.2022 Viitattu 7.11.2022 (englanniksi)
- ↑ Zwycięzcy Kumite 15.4.2023 Viitattu 20.5.2023 (puolaksi)
- ↑ The 36th European Weight Category Kyokushin Championships Results kyokushinkarate.news 21.5.2023 Viitattu 21.5.2023 (englanniksi)
- ↑ European Openweight Championships – IKO kyokushinresults.com Viitattu 11.12.2023 (englanniksi)
|
2000-vuosikymmen: 2000:Sylwester Sypień2002: Tomasz Najduch2003:  Alexandre Rodrigues2004: Krzysztof Habraszka2005: Krzysztof Habraszka2006:  Alejandro Navarro2007: Alejandro Navarro2008: Alejandro Navarro2009: Alejandro Navarro |
2010-luku: 2010: Nicolae Stoian2011: Alejandro Navarro2013: Alejandro Navarro2014: Patryk Sypień2015:  Oleksandr Jeremenko2016: Alejandro Navarro2017:  Konstantin Kovalenko2018: Alejandro Navarro2019: Patryk Sypień |
2020-luku: 2022:Alejandro Navarro |