Papukaija G. Pula-aho

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Olli Tasasen piirtämä kuva Spede Pasasesta ja G. Pula-ahosta vuodelta 1964. Kuva viittaa radiossa esitettyyn sketsiin G. Pula-ahoa jymäytetään.

Papukaija G. Pula-aho on Spede Pasasen luoma ja Leo Jokelan esittämä sketsihahmo, joka esiintyi Yleisradion viihdeohjelmissa Ruljanssiriihi ja Hupiklubi 1960-luvun alussa. ”Papukaija” puhui hampaiden välistä karskia Stadin slangia katujen kovanaaman elkein ja pani keskustelukumppaniaan Spedeä jatkuvasti halvalla.[1] Papukaijan puheissa oli surrealistista epäloogisuutta, joka on ominaista niin sanotulle crazy-huumorille.

Jukka Virtasen mukaan G. Pula-ahon puhetyylin esikuvana oli Stadin slangia hampaat yhdessä puhunut juontaja Tauno Rautiainen.[2]

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Speden mukaan G. Pula-ahon hahmo syntyi tarkoituksellisena vastavetona ajan kuplettiviihteelle ja poliittisille vitseille. G. Pula-aho oli osa Speden pyrkimystä tuoda Suomeen viisasteleva, amerikkalaistyylinen sekopäähuumori surrealistisine sävyineen.

Kaikki 29 nykypäivään asti säilynyttä sketsiä on koottu tupla-CD:lle Pure nenääs!. Vuonna 1964 Pula-ahosta tehtiin 23 sketsiä sisältävä teos Papukaija G. Pula-ahon seikkailut.[1] Kirjassa on myös kolme sellaista sketsiä, joista ei ole säilynyt äänitaltiointia. Pula-aho on tuttu myös televisiosta. Television sketseissä Jokela oli puettu värikkääseen höyhenpukuun.

Nykyään Jokelan elämäntyötä kunnioittava Leo Jokela Boozing Society -yhdistys jakaa vuosittain gaalaillassaan G. Pula-aho -patsaat ansioituneille viihteen ja kulttuurin ammattilaisille.[3]

Hahmo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka G. Pula-aho on uros, sen etunimi on Gunhild.[4] Syynä tähän on G. Pula-ahon mukaan se, että vastasyntynyt papukaija on niin pieni, ettei siitä helposti näe onko se mies- vai naispuolinen. Tästä Pula-aho kokee suurta häpeää, ja se on hänen mukaansa hänen elämänsä suurin tragedia.

Pula-aho on luonteeltaan erittäin puhelias ja helposti riitaa haastava. Hän ei erityisemmin kunnioita ketään ja saattaakin puhua loukkaavasti jopa tuntemattomille. Pula-aho tekeekin jatkuvasti pilaa Spedestä, mikä ei erityisemmin häiritse Spedeä, sillä hän alistuu useimmiten Pula-ahon nälväytyksiin mukisematta. Joskus Pula-aho hermostuu Speden jatkuvaan kyselemiseen. Pula-aholla on Speden mukaan tapana ”vastata aina eri asioihin kuin mitä häneltä on kysytty”. Jos joku sanoo Pula-aholle jotain, jonka hän kokee loukkaavaksi, hän on nopea antamaan takaisin samalla mitalla.

Pula-aholla on pitkä ansioluettelo. Hän on ollut esimerkiksi käkikellon käkenä, salakuljettajien ilmiantajana, korkkiruuvitehtaan puhelinpäivystäjänä, ruokatavarabaarin myyjänä, joulupukkina ja ”Suomen ilmastointivoimien itsemurhelentäjänä”. Hän on myös pitänyt maksullista näyttelyä, jossa muut linnut voivat katsoa sadan linnun vetoiselta lintulaudalta ikkunan läpi, kun Pula-aho istuu kotonaan ja polttaa tupakkaa. Ja lopuksi hän on laittanut naisille loppukevennyksen; hän hymyilee ystävällisesti. Kun hymyä yritetään taputtaa uudestaan, Pula-aho vain sanoo katsojille; ”Kassan kautta, olkaapa hyvä. Seuraava näytös alkaa hetken päästä.” Ja tämän jälkeen hän yhdistää sähkövirran lintulautaan ja sali tyhjenee sekunnissa kuukausilipuilla varustettua eturiviä lukuun ottamatta. Pula-aho on myös antanut puhetekniikan tunteja keskiviikkoisin klo 8–9.[5]

Pula-aho on matkustellut paljon. Hän on käynyt Yhdysvalloissa, Pariisissa, Tukholmassa, Shanghaissa sekä pohjoisnavalla.

Pula-ahon harrastuksia ovat olleet esimerkiksi ajatelmien kirjoittaminen, kukkien asettelu, uiminen, pokerin pelaaminen, kanalassa käyminen, levyjen kuunteleminen, tupaantuliaisissa vieraileminen, tupakan polttaminen ja elokuvien käsikirjoittaminen. Lisäksi hän väittää harrastaneensa Pariisissa paperinukkien leikkaamista, teddykarhuja sekä pitsinnypläystä, mutta Pula-aho kuulosti näitä kertoessaan sarkastiselta, joten ei ole varmaa, olivatko väittämät totta.

Pula-ahon ruokavalio on papukaijaksi suhteellisen monipuolinen. Hänen tiedetään syöneen esimerkiksi sinapilla maustettuja kinkkuvoileipiä, pakastettuja kärpäsiä, amerikkalaisia itikoita, japanilaisia verilettuja, kinkkuviipaleita (leikattu kärpäsen kokoisiksi kappaleiksi ja niihin on lisätty marsipaaniset tuntosarvet), pianon koskettimia, puhemiehen nuijanvartta, huulipunaa, lipeää ja antabusta. Pula-aho on myös unelmoinut lokoisista kissanpäivistä, jolloin hän voisi istua kylminä talvi-iltoina kotonaan takkatulen ääressä ja syödä munakasta. Pula-aho on keksinyt myös oman ruokalajin; katajanmarjoilla täytettyä kärpäsenpotkaa G. Pula-ahon tapaan, joka tarjoillaan viileästi hymyillen jääveden ja laskun kera (ettei unohdu).

Muiden suhtautuminen Pula-ahoon ja Pula-ahon suhtautuminen muihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Speden lisäksi Pula-ahon ystäväpiiriin kuuluvat myös tupajumikaverukset Lösse ja Jypytin. Pula-aho inhoaa puluja sekä talitinttejä, jotka koputtavat ikkunaan hänen vetäessään pieniä päiväunia. Pula-aholle on ehdotettu asemaa Suomen kansallislintuna. Hän on myös pyrkinyt Suomen vaakunaeläimeksi.

Pula-ahoa on luultu puluksi, västäräkiksi, sorsaksi, käkikellon käeksi, valepukuiseksi kenraaliksi, vatsasta puhutuksi ääneksi, karvakääröksi, hävittäjäksi, joulupukiksi, skorpioniksi, kananmunaksi, harhanäyksi ja pilaantuneesta munasta syntyneeksi kananpojaksi. Lisäksi Pula-ahoa nimiteltiin pariisilaisessa baarissa punatulkuksi, kun siellä sanottiin Pula-ahon ihmetellessä sitä, ettei sitä hämmästelty, kun eläin tulee kaljoille, että: ”Ei yksi punatulkku täällä käkien seassa paljon hätkäytä.”

Pula-aholla on hyvä menestys naismaailmassa, mutta hän ei koskaan seurustele kanaa pienempien kanssa. Toisaalta hänen seurustelusuhteensa eivät koskaan ole kestäneet kauan. Hän on kertonut etsivänsä vakavaraista kumppania, mutta edelliset suhteet ovat päättyneet siihen että ne eivät enää ole vakavaraisia. Pula-aho on myös kertonut että hän ei aio koskaan mennä naimisiin, sillä hän on itse päättänyt keksiä sukuvian että Pula-ahon suvussa miehet eivät koskaan tule menemään naimisiin. Hänen aikomuksensa on että ”tämä sukuvika tulee pysymään vitsauksena vuosituhansia Pula-ahon nimen yhteydessä”.

Pula-aho ei myöskään liiemmin ihmisyydestä piittaa. Hän on sanonut ennemmin syövänsä vaikka timoteitä kuin maksavansa veroja. Erityisesti puhelinkeskusteluissa hän joutuu toistuvasti kertomaan toisessa päässä puhuvalle että puhelimessa on papukaija eikä ihminen.

Luettelo äänitetyistä radiosketseistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[1]

  • Asettelua
  • Eks-kursiolla kanalassa / Kanalassa
  • Etunimi
  • G. Pula-aho Amerikassa
  • G. Pula-aho ilmavoimissa
  • G. Pula-aho kansallislinnuksi
  • G. Pula-aho Pariisissa
  • G. Pula-ahon ruokatavarabaari
  • Hengenpelastusta
  • Jumissa / G. Pula-aho ja tupajumit
  • Kampaajalla / Ajatelmia
  • Karkauspäivä
  • Kosmetoloogi / G. Pula-aho kauneussalongissa
  • Käkenä / Käki kuin käki
  • Lintutiedettä / Pure nenääs

  • Lounaalla kanalassa
  • Opettajattaren kirje
  • Pakastettuja kärpäsiä
  • Pinkviini
  • Puhelinpäivystäjänä / G. Pula-aho ja pankinjohtaja
  • Pula-ahoa jymäytetään
  • Riidanhaastaja
  • Salakuljetusta / G. Pula-aho ja salakuljettajat
  • Skorppijooni
  • Syntyhistoria / Turpa kiinni
  • Tupaantuliaiset
  • Ulkona illalla / Treffit
  • Valtiovierailu
  • Verokarhu

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Spede & G. Pula-Aho: Pure nenääs! - Kaikki sketsit ja seikkailut 1960–1964
  2. Virtanen, Jukka: Kuvassa keskellä : Jukka Virtanen, s. 178. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31287-0-9.
  3. Leo Jokela Häme.fi. Arkistoitu 2.12.2013. Viitattu 21.2.2009.
  4. Ruljanssiriihi: 3.3.1962
  5. ”Pakastettuja kärpäsiä” (Pure nenääs!). Spede & G. Pula-aho, EMI, 2002.