Papin tytär
| Papin tytär | |
|---|---|
| Kirjailija | Juhani Aho |
| Kieli | suomi |
| Kustantaja | SKS |
| Julkaistu | 1885 |
| ISBN | 951-746-152-6 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Papin tytär on Juhani Ahon romaani vuodelta 1885. Se kertoo papin tyttären Ellin lapsuudesta ja nuoruudesta, hänen rakastumisistaan ja joutumisestaan avioliittoon. Aho suunnitteli jo Papin tyttären kirjoittamisen aikana laajempaa avioliittoromaania, jatkoa Ellin tarinalle. Sanomalehtityö kuitenkin viivytti jatko-osan syntyä; Papin rouva ilmestyi 1893. Papin tyttären aikajana on useita vuosia, jatko-osassa tapahtumat tiivistyvät muutamaan kesäiseen viikkoon. Molemmat romaanit on julkaistu myös samassa niteessä nimellä Papin tytär - Papin rouva.
Tematiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Iisalmelaisen papin poika Johannes Brofeldt (Juhani Aho) kirjoitti Papin tyttären kotipappilansa ullakkokamarissa. Realismia edustavassa teoksessa keskeinen teema on naisen yhteiskunnallinen asema, tyttöjen kasvatus, heidän oikeutensa koulutukseen (yleinen oppivelvollisuus Suomessa tuli voimaan 1921[1]) sekä järjestetyn avioliiton mielekkyys. Ulkoisia tapahtumia Papin tyttäressä on niukasti. Yhteiskuntakritiikki on epäsuoraa. Ellin henkistä liikkuma-alaa pienentää vanhanaikainen kasvatus ja naisen rajattu elämänpiiri. Vastakohtana ilmenee Ellin tarve nähdä kauemmas, konkreettisesti ja kuvaannollisesti. Hänellä on kaipuu jonnekin muualle, pois ahtaasta elämänpiiristä. Hänen kapinansa ei kuitenkaan suuntaudu ulospäin. Hän käpertyy itseensä.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yksitoistavuotias Elli asuu vanhempiensa kanssa maalaispappilassa, hänen veljensä ovat huomattavasti vanhempia ja muuttaneet pois kotoa. Vanhemmille aiheuttaa huolta Ellin halu kiipeillä katoille ja puihin, halu nähdä avarampia maisemia. Hänet päätetään lähettää kaupunkiin kouluun, vaikka isä ensin vastustaa ajatusta. Isän mielen saa muuttumaan eräs tuttava, jonka tytär on koulussa.
Koulukaupungissaan Elli asuu erään naisopettajan luona. Ellin mieltymys korkeisiin paikkoihin ja niistä avautuviin näköaloihin saa hänet suorastaan hullaantumaan eräällä luokkaretkellä kaupungin kupeessa olevalle näköalapaikalle. Luokan muut tytöt naureskelevat Ellille, mutta hän saa hyvän ystävän eräästä Sigridistä. Elli ja Sigrid viettävät paljon aikaa keskenään ja Elli tutustuu myös Sigridin veljeen Arthuriin. Elli tuntee itsensä kaupungin oloissa perin maalaiseksi. Pahiten hänen ulkopuolisuuden tunteensa korostuu Sigridin kodissa järjestettävillä kutsuilla. Ensimmäisen lukuvuoden loppua kohden Ellin ja Sigridin välit viilenevät ja katkeavat kokonaan, kun Sigridin perhe muuttaa toiseen kaupunkiin.
Luvussa kaksitoista siirrytään muutama vuosi ajassa eteenpäin. Elli palaa kotipappilaansa. Hänen vanhempansa haluavat naittaa hänet. Vävyehdokas on muuan maisteri, joka vierailee pappilassa Olavi Kalm -nimisen ylioppilaan kanssa. Elli ihastuu ylioppilaaseen. Molemmat pitävät Johan Ludvig Runebergistä, Ellin lempiteos on runoelma Hanna, joka on romaanin toistuva intertekstuaalinen viite. Yhdessä papin tytär ja ylioppilas käyvät ihailemassa näköaloja, viettävät aikaa kahden. Ylioppilaan täytyy kuitenkin lähteä, ja arki palaa Ellin elämään. Maisteri kosii häntä. Elliä kauhistuttaa ajatus avioliitosta maisterin kanssa, jota hän ei lainkaan rakasta. Hänen äitinsä selittää, että "maailmassa hyvin harvoin tyttö saa sen, jota oikein rakastaa... usein hänen täytyy tyytyä siihen, jota voi sietää."[2] Ja Ellipä ajautuu hiljalleen naimisiin maisterin, tulevan pastorin kanssa.
Arviointeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
"Papin tyttären kautta on Juhani Aho astunut pitkän askeleen eteenpäin itsetietoisena kirjailijana", nimimerkki Eo (Eljas Erkko) arvioi Valvoja-lehdessä (1886, 195). Julius Krohn arvioi niin ikään Valvojassa (1886, 39) Ahon kertomistavan muuttuneen vilkkaammaksi esikoisromaani Rautatiehen verrattuna. Hän havaitsi Papin tyttäressä kuitenkin "kokoonpanon heikkoutta", joka näkyi esimerkiksi kirjan periaatteen epäyhdenmukaisuudessa sekä päähenkilön luonteenkuvauksen ontumisessa. Ahon lauserakennuksessa ja kielessä Krohn ei havainnut samanlaista edistystä kuin kertomistyylissä. Hän kritisoi myös svetisismejä ja murteellisuuksia. Esimerkkinä Krohn mainitsi muun muassa "se oli pahasti tehty sinulta" (sen teit pahasti). Kustantajaa moitittiin liiallisista painovirheistä.[3]
Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Papin tytär ilmestyi jouluksi 1885. Sen taustalla on nähty muun muassa Valvoja-lehdessä saman vuoden keväällä käyty keskustelu naiskasvatuksesta ja siihen liittyvät Ahon omakohtaiset, vielä tuoreet koulukokemukset. Vaikka romaanin henkilöiden esikuvat eivät ole Brofeldtin suvusta, Aho on ottanut teoksessaan epäsuorasti kantaa myös oman pappiskotinsa henkiseen perintöön.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laitinen, Kai: Suomen kirjallisuuden historia, Kustannusosakeyhtiö Otava, ISBN 951-1-06187-9
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www.oph.fi/txtpage.asp?path=1,438,4171,4188 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Aho, Juhani: Papin tytär - Papin rouva, s. 113.
- ↑ Aho, Juhani: Papin tytär - Papin rouva, Arviointeja, s. 353–362.
- ↑ Juhani Aho I osa, s. 563.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aho, Juhani: Papin tytär - Papin rouva, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000, ISBN 951-746-152-6
- Kodin suuret klassikot, Juhani Aho I osa, Espoo, Weilin+Göös, 1989, ISBN 951-35-4816-3
- Papin tytär Gutenbergissä