Pandion II

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pandion II (muinaiskreikaksi Πανδίων) oli kreikkalaisessa mytologiassa Ateenan kuningas, Kekrops II:n ja Metiadusan poika[1]. Hän nousi valtaistuimelle isänsä kuoleman jälkeen, mutta hänen setänsä Metionin pojat ajoivat hänet maanpakoon ja nostivät isänsä valtaan. Pandion pakeni Megaraan kuningas Pylaan luokse, jossa hän meni naimisiin tämän tyttären Pylian kanssa. He saivat neljä poikaa, Aigeuksen, Pallaan, Nisoksen ja Lykoksen, sekä yhden tyttären, joka meni naimisiin Skrionin kanssa[2]. Myöhemmin Pylas lähti vapaaehtoisesti maanpakoon tapettuaan setänsä Biaan, mutta ennen lähtöään hän järjesti vävynsä seuraajakseen.[1]

Pandionin sairastuttua ja kuoltua[3] Nisos seurasi häntä Megaran kuninkaana. Loput hänen pojistaan palasivat kuitenkin Ateenaan, ja he ajoivat Metionin pojat pois kaupungista ja asettivat Aigeuksen valtaistuimelle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Apollodoros, Bibliotheke ('Kirjasto') 3.15.5 (engl. käännös)
  2. Pausanias: Periegesis tes Hellados ('Kreikan kuvaus') 1.39.6 (engl. käännös)
  3. Pausanias: Periegesis tes Hellados ('Kreikan kuvaus') 1.5.3 (engl. käännös)