Palladiumfluoridi
| Palladiumfluoridi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | PdF2 |
| Moolimassa | 144,42 |
| Ulkomuoto | Ruskehtava kiteinen aine |
| Sulamispiste | 952 °C[1] |
| Tiheys | 5,76 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Reagoi veden kanssa |
Palladiumfluoridi (PdF2) eli palladium(II)fluoridi on palladium- ja fluoridi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää palladiumyhdisteiden valmistukseen.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa palladiumfluoridi on ruskehtavaa tai violettia kiteistä ja hygroskooppista ainetta. Yhdiste on polymorfista ja siitä tunnetaan alkeiskopiltaan tetragonaalinen rutiilin rakennetta muistuttava muoto ja kuutiollinen muoto. Palladiumfluoridi reagoi veden kanssa. Yhdiste on Lewis-happo ja reagoi esimerkiksi fluoridi-ionien kanssa muodostaen kompleksisen trifluoropalladaatti(II)ionin ([PdF3]-). Palladiumfluoridi on palladiumyhdisteille poikkeuksellisesti paramagneettista.[1][2][3][4][5]
Palladiumfluoridia valmistetaan kuumentamalla palladiumin tai palladiumkloridin ja fluorin seosta. Näin muodostuu yleensä palladium(II,IV)fluoridia, joka pelkistetään palladiumfluoridiksi. Ainetta käytetään muiden palladium(II)yhdisteiden valmistuksessa.[2][3][4][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–79. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 22.5.2021). (englanniksi)
- ↑ a b William P. Griffith, Stephen D. Robinson, Kurt Swars: Gmelin Handbook of Inorganic Chemistry: Pd Palladium, s. 44-45. Springer, 1989. ISBN 978-3-662-09190-6. Teoksen verkkoversio (viitattu 22.5.2021). (englanniksi)
- ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 775. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ a b Axel Haupt: Organic and Inorganic Fluorine Chemistry, s. 246. Walter de Gruyter, 2021. ISBN 978-3-11-065929-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 22.5.2021). (englanniksi)
- ↑ a b Michael Serafin & Bernd G. Müller: Komplexe Fluoride von Palladium(II) – eine kurze Übersicht. Zeitschrift für anorganische und allgemeine Chemie, 2007, 633. vsk, nro 15, s. 2523-2536. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.5.2021. (englanniksi)