Paavo Lounela
Ilkka Paavo Kalervo Lounela (24. helmikuuta 1940 Saarijärvi – 2. elokuuta 2022 Lahti) oli suomalainen virkamies, opettaja, pappi ja yhteiskunnallinen vaikuttaja.[1]
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lounelan vanhemmat olivat insinöörikomentaja Eljas Lounela, aiemmin Lönnrot, ja Aili Beda Johanna Kalliala, aiemmin Bergroth. Hänen puolisonsa vuodesta 1962 oli toimittaja, teologian maisteri Viena-Inkeri Kalevatar Sakari. Kirjailija Pekka Lounela oli hänen veljensä. Paavo Lounela tuli ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta normaalilyseosta 1958 ja valmistui teologian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1965. Hänet vihittiin papiksi 1965, mutta hän erosi papin virasta 1994.[1]
Lounela oli pappi Herttoniemen seurakunnassa 1965–1967 ja Tukholman suomalaisessa seurakunnassa 1967–1969. Sosiaaliavustaja Suomen Tukholman-suurlähetystössä hän oli 1970–1975 ja Suomeen 1975 palattuaan Kriminaalihuoltoyhdistyksen Helsingin aluetoimiston johtaja 1975–1988 ja romaniasiain neuvottelukunnan pääsihteeri sosiaali- ja terveysministeriössä 1988–1998.[1]
Lounela oli myös uskonnon opettaja Helsingin yksityislyseossa 1962–1963 ja Helsingin toisessa lyseossa 1965–1967. Kalliolan kansalaisopioston opinto-ohjaaja hän oli 1963–1965, Ruotsin suomalaisten siirtolaiskysymyksiä tutkivan työryhmän tutkimussihteeri 1969–1970, Ruotsin radion Sosiaalinen kirjelaatikko -ohjelman toimittaja 1969–1975, Kirkon ulkomaanasiain keskuksen vt. apulaissihteeri 1987 ja tuntiopettaja Svenska Social- och kommunalhögskolanissa 1990.[1][2]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Romanit Suomen vankiloissa, 2001
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Huttu, Henna, Korpela-Friman, Sarita: Lounela, Paavo (1940–2022) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 16.8.2022. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 28.4.2024.
- ↑ Juhani Veikkola: Muistot. Muistokirjoitus. Paavo Lounela 1940–2022. Teologi, ihmisoikeusaktivisti. (Tilaajille) Helsingin Sanomat. 22.9.2022. Viitattu 1.5.2024.