Paavo Asanti
Paavo Kalevi Gabriel Asanti (vuoteen 1936 Aschan; 19. syyskuuta 1916 Turku – 15. lokakuuta 2016 Helsinki[1]) oli suomalainen tekniikan tutkija ja professori.[2]
Asanti valmistui diplomi-insinööriksi 1940 Teknillisestä korkeakoulusta ja tohtori-insinööriksi 1944 Berliinin teknillisestä yliopistosta.[2]
Asanti oli kauppa- ja teollisuusministeriön kaivosinsinööri 1941, Bolidens gruv-ab:n tutkija 1944, Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen tutkija 1945–1966, sen metallurgian laboratorion johtaja, sittemmin professori vuodesta 1966. Hän oli Tekniska läroverketin erikoisopettaja 1945–1958, Teknillisen korkeakoulun erikoisopettaja vuodesta 1947, valimotekniikan dosentti vuodesta 1961, Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun erikoisopettaja, dosentti vuodesta 1977.[3] Hän oli Unidon tehtävissä Teheranissa 1971, 1972–1975.[2]
Asanti veli oli suurlähettiläs Atle Asanti.[2]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Über die thermischen Eigenschaften der Kobaltverbindungen und ihr Auftreten in Schlacken, Valtion teknillinen tutkimuslaitos, 1949. (Julkaisu / Valtion teknillinen tutkimuslaitos, 8.)
- Valimotekniikka, toim. Paavo Asanti. Suomen metalliteollisuusyhdistys, 1952.
- CO2-menetelmä valimossa, Paavo Asanti, Aarne Räikkä. Valtion teknillinen tutkimuslaitos, 1956.
- Valukappaleen suunnittelu 1–2. WSOY, 1962.
- Tutkimus henkilöauton kriitillisistä korroosiokohdista = Investigation of critical corrosion points of some passenger cars in Finland, Paavo Asanti, Antti Järvi. Valtion teknillinen tutkimuslaitos, 1964.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 23.10.2016, s. C 16.
- ↑ a b c d Kuka kukin on 1978, s. 78. Runeberg.org.
- ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 69. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
| ||||||||||
