Paakarla

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Paakarlan Lumikonkatu on Helsingin Sanomien syksyllä 2018 julkaiseman kuvareportaasin mukaan Pansion pahamaineisin katu: ”Poliisit ovat Lumikonkadulla tuttuja vieraita, ambulanssi voi käydä kaksikin kertaa päivässä.”[1]
Paakarla kuvitettu Zacharias Topeliuksen kirjasarjassa Finland framstäldt i teckningar 1800-luvun puolivälissä.

Paakarla (ruots. Bagarla[2]) on Turun Pansion kaupunginosan itäinen asuinalue.[3][4]

Toimintoja ja rakennuskantaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paakarlaan kuuluvat muun muassa 1960-luvun lopulla rakennetut seitsenkerroksiset Lumikonkadun vuokrakerrostalot. Niiden pohjoispuolella Lumikonmäellä on vanha Pansion lentomajakka.[3] Paakarlassa sijaitsevat Paakarlan seurakuntakeskus, Pansion nuorisotalo, Pansion koulu ja päiväkoti sekä Pansion Kisapuiston urheilukenttä.[4][5]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkujaan Paakarla, kuten viereiset Perno, Pansio ja Hyrköinenkin ovat olleet alueen historiallisia kyliä.[4]

Paakarlan yksinäistalo kuului 1500-luvulta 1700-luvun lopulle Pernon kartanolle, kunnes tilan osti hovioikeuden auskultantti, lääninkamreeri Olof Wibelius. Hän rakennutti tilalle vuonna 1792 valmistuneen mansardikattoisen, kaksikerroksisen uuden päärakennuksen ja perusti sen ympärille kauniin puiston. Paakarlan uudeksi omistajaksi vuonna 1797 tuli tupakkatehtailija Rosendahl, joka kehitti puistoa edelleen. Paakarlan puisto ulottui asuinpihasta etelään Pohjoissalmen rantaan asti, ja siitä tuli 1800-luvulla turkulaisen herrasväen suosittu huvikävelypaikka. Puistosta kerrotaan Topeliuksen kuvateoksessa Finland framställdt i teckningar (1845–1852).[3]

1900-luvun alkuvuosikymmeniin asti Pansion, Paakarlan, Paavolan, Artukaisten ja Pahaniemen kylät olivat osa Raisiota kunnes tulivat liitetyiksi Turkuun vuonna 1931. Pernon kylän pääosa ja Pernon kartano liitettiin Raisiosta Turkuun 1967.[6][7][8]

Nyt Paakarlan puiston paikalla on Pansion öljysataman säiliöitä. Tilan päärakennus siirrettiin vuonna 1928 Turun linnan puistoon, jossa se tuhoutui talvisodan pommituksissa 1940[3]. Paakarlaan paikoilleen jäänyt toinen asuinrakennus purettiin 1970-luvun lopulla[3]. Lumikonkadun varrelle rakennettiin kerrostaloja 1960-luvun lopulla.[3] Kerrostaloja on myös Laivateollisuudenkadulla.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Berner, Anna-Sofia: Telakan varjossa (Laaja kuvareportaasi Pansiosta.) Helsingin Sanomat. 14.10.2018. Viitattu 15.10.2018. (Tilaajille.)
  2. B Svenska ortnamn i Finland. Institutet för de inhemska spåken. Viitattu 15.10.2018. (ruotsiksi)
  3. a b c d e f Pansion kulttuurikuntoilureitti (PDF) Turun kaupunki. Viitattu 15.10.2018.
  4. a b c d Paakarla Turun karttapalvelu. Turun kaupunki. Viitattu 15.10.2018.
  5. Pansion Kisapuiston kenttä Turun kaupunki. Arkistoitu 16.10.2018. Viitattu 15.10.2018.
  6. Andersson, Harri: Urban structural dynamics in the city of Turku, Finland, s. 225. Fennia 161:2. Helsinki: Suomen maantieteellinen seura, 1983. (englanniksi)
  7. Veikko Laakso: Turun kaupungin historia 1918-1970, 1. nide, s. 26–27. Turku: Turun kaupunki, 1980. ISBN 951-99267-6-3.
  8. Turun kuntaliitokset Turun opaskartta. Turun kaupunki. Viitattu 15.10.2018.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kupila, Sanna. Paakarla. Teoksessa: Kupila, Sanna & Jenna Kostet (toim.): Kylistä kasvoi Turku, s. 236-238. Turun museokeskuksen julkaisuja 87. Turku: Turun Museokeskus, 2021. ISBN 978-951-595-218-9.