PGM-17 Thor
PGM-17 Thor oli Yhdysvaltojen keskimatkan ballistinen ohjus, joita oli sijoitettuna ydinkärjillä varustettuina Isoon-Britanniaan vuosina 1958-1963.[1] Thor-ohjuksen kantama oli 2 400 km. Thoria käytettiin myös satelliittien ja luotainten laukaisuun kantorakettina. Thoria seurasivat sen johdannaiset Delta-raketit 1970-luvulla. Thor muistuttaa jonkin varran Jupiter-ohjusta.
Ohjuksen kehittely alkoi 1954, jolloin haluttiin kehittää Neuvostoliittoa vastaan Euroopasta suunnattu IRBM, jota voi kuljettaa suuressa kuljetuskoneessa. Thor-ohjuksen kantomatka oli 2 400 km, tarkkuus 1 km (CEP), ydinkärki Mk 1, jonka räjähdysvoima 1,44 MT. Ydinkärki painoi noin 1 000 kg.[1]
9. heinäkuuta 1962 Thor-ohjus numero 195 laukaistiin W49-ydinkärjen sisältävän Mk4-paluukärjen kanssa. Kärki räjähti 400 km:n korkeudessa 1,45 megatonnin voimalla. Tämän kokeen nimi oli Starfish Prime, ja se oli osa Dominic-Fishbowl-operaatiota. Sen seurauksena useita tekokuita hajosi, niiden saaman EMP-sähköpulssin myötä.
Thor säilytettiin vaaka-asennossa kuorma-auton perävaunussa, ja nostettiin pystyyn juuri ennen laukaisua. Thorin laukaisu kesti vain 15 minuuttia. Viimeinen Thor laukaistiin 1975.
Thorilla laukaistiin 1950- ja 1960-luvuilla muutamia satelliitteja ja luotaimia ja kokeiltiin Atlas-ohjuksen paluukärkeä. Corona-ohjelman vakoilusatelliitteja laukaistiin Thorilla.[2]
Thorin pohjalta kehitettiin 1970-luvulla Delta-raketti.[1]
