Pähkähullujen paratiisi
| Pähkähullujen paratiisi Mykkä leffa |
|
|---|---|
| Silent Movie | |
 |
|
| Ohjaaja | Mel Brooks |
| Käsikirjoittaja | Mel Brooks |
| Tuottaja | Michael Hertzberg |
| Säveltäjä | John Morris |
| Kuvaaja | Paul Lohmann |
| Leikkaaja | Stanford C. Allen |
| Pääosat |
Mel Brooks Marty Feldman Dom DeLuise Bernadette Peters Sid Caesar |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Crossbow Productions |
| Ensi-ilta |
16. kesäkuuta 1976 25. joulukuuta 1976 |
| Kesto | 88 min |
| Alkuperäiskieli | mykkä |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Pähkähullujen paratiisi (engl. Silent Movie), televisioesityksissä myös Mykkä leffa, on Mel Brooksin ohjaama ja käsikirjoittama yhdysvaltalainen komediaelokuva vuodelta 1976. Se on englanninkielisen nimensä mukaisesti mykkäelokuva, ja Brooks näyttelee pääosassa elokuvaohjaajaa, joka ryhtyy ohjaamaan mykkäelokuvaa. Useat kohtaukset parodioivat vanhojen mykkäkomedioiden slapstick-huumoria.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvassa Iso Elokuvastudio on joutumassa pahan Hotkis ja Nielaus -yhtiön käsiin (joissakin käännöksissä yhtiön nimi, Gulf+Westerniä parodioiva Engulf and Devour on suomeksi ”Ahma ja rohmu”). Mel Funn -niminen ohjaaja (Brooks) ilmoittaa Studiopomolle pelastavansa studion tekemällä mykkäelokuvan, mutta saadakseen sille suosiota hänen täytyy hankkia siihen Hollywoodin kuuluisimmat tähdet. Elokuvassa nähdäänkin useita aikansa kuuluisuuksia, kuten Paul Newman, Burt Reynolds, Liza Minnelli ja James Caan. Elokuvassa on monia yhteenottoja Hotkis ja Nielaus -yhtiön kanssa ja lopuksi taistellaan mykkäelokuvan filmikopiosta.
Ironisesti koko elokuvan ainoan vuorosanan lausuu ranskalainen pantomiimitaiteilija Marcel Marceau: hän sanoo ”Non!” (’ei’), kun Funn pyytää häntä elokuvaansa. Kyseessä oli Marceaun uran ainoa puherooli elokuvissa.[1]
Elokuvan päänäyttelijät Mel Brooks, Dom DeLuise ja Marty Feldman esittävät kaikki hahmoja, joilla on sama etunimi kuin heillä itsellään. Muut tähtinäyttelijät esittävät itseään.
Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Video-oppaassa vuodelta 1994 Asko Alanen sanoo elokuvan välillä takeltelevan, mutta huippukohtien tekevän siitä jatkuvasti viehättävän. Hän antaa elokuvalle neljä tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”erinomainen”.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Salon Brilliant Careers: Marcel Marceau.
- ↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.
