Päätykatos

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Venezuelalainen päätykatos.
Eteishuoneellisen megaronin pohjapiirros.

Päätykatos on rakennuksen lyhyellä sivulla oleva tavallisesti kolmelta sivulta avoin katos, jota sen yläpuolelle jatkuvat katon lappeet suojaavat ylhäältäpäin. Rakennuksen ovi on katoksen suojassa olevassa seinässä. Hirsirakennuksessa katon lappeet jatkuvat oviseinän etupuolelle sivuseinien yläosassa olevien pitkien hirsien ja pitkien vuoliaisten varassa. Katoksen etunurkat ovat perustaan ulottuvien pystysuorien pilarien varassa. Harjakattoisen katoksen päätykolmio on avoin tai ummistettu hirsin tai laudoituksella.

Päätykatoksellisen rakennuksen alkumuoto on esihistoriallinen rakennustyyppi, jonka katto lepäsi kannatinpilarien varassa. Rakennus muistuttaa paljon myös muinaiskreikkalaista megaronia. Se oli suorakulmainen yksihuoneinen talo, jonka vesikatto ulottui sivuseinien varassa oven etupuolelle. Megaronin kaltaiset asuinrakennukset olivat yleisiä Pohjolassa jo varhaiskeskiajalla. Tällaiseen käytännölliseen rakennusmuotoon oli päädytty eri puolilla Pohjolaa ilmeisesti itsenäisesti. Asuntona tällainen yksihuoneinen rakennus oli pisimpään varattomien ihmisten käytössä. Suomessa ja sukukansoillamme päätykatoksellinen rakennus oli yleinen 1900-luvulle saakka saunana ja pajana.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Teppo Korhonen: Kuisti. Kansatieteellinen tutkimus. Kansatieteellinen arkisto 37. Suomen muinaismuistoyhdistys, 1991, ISBN 951-9057-02-1, sivu 35.