Otto Brunila

Otto Arthur Brunila (23. elokuuta 1897 Kymi – 3. lokakuuta 1966 Helsinki) oli suomalainen merikapteeni ja laivanvarustaja.

Merenkulkijana

Hän syntyi Kotkan edustalla sijaitsevalla Kuutsalon saarella, joka tuolloin kuului Kymiin. Hänen suvussaan oli runsaasti merenkulkijoita. Hänen isänsä oli ammatiltaan luotsi. Käytyään kansakoulun Kuutsalossa Brunila lähti merille. Ennen ensimmäistä maailmansotaa hän purjehti Suomenlahdella ja Itämerellä. Vuonna 1918 hän osti ensimmäisen oman aluksensa. Hän suoritti aliperämiehen tutkinnon Viipurissa 1919.

Tämän jälkeen hän toimi perämiehenä John Nurmisen varustamon purjelaivoilla. Keväällä 1922 hän suoritti yliperämiehen tutkinnon Rauman merenkulkuopistossa, minkä jälkeen hän työskenteli Suomen Höyrylaiva Oy:n laivoilla. Vuonna 1927 hän suoritti merikapteenin tutkinnon ja työskenteli sen jälkeen eri aluksilla perämiehenä ja aluksen päällikkönä.

Laivanvarustajana

Brunila rupesi yrittäjäksi ja laivanvarustajaksi 1930-luvun loppupuolella. Ensin hän perusti John Nurmisen kanssa Laiva Oy -varustamon, jonka omistukseen hankittiin vanha höyrylaiva. Laiva sai nimekseen S/S Lahti. Varustamo siirtyi myöhemmin kokonaan Brunilalle, ja sen nimeksi muutettiin vuonna 1963 Brunila & Co Oy. S/S Lahti upposi myrskyssä 1940-luvun lopulla, mutta Brunila hankki uuden aluksen, M/S Kotkan. Se oli moottorialus, joka osoittautui myös epäonniseksi, koska se kaatui ja upposi malmilastissa 1953. Tämän jälkeen Brunila hankki kaksi uutta alusta, jotka saivat nimikseen M/S Kuutsalo ja M/S Otto. Myöhemmin hänen varustamonsa hankki vielä Norjasta laivan, joka laskettiin vesille 1964 ja sai Brunilan tyttären mukaan nimekseen M/S Anu.

Yrittäjänä

Laivanvarustuksen lisäksi Brunila perusti 1928 Hedelmä-Komppania Oy:n, jonka toimitusjohtajana hän työskenteli vuoteen 1960, jolloin hän myi yrityksen. Hän omisti lisäksi veljensä kanssa huonekalutehtaan Lahdessa. Sen toiminta loppui 1950-luvun alussa.

Järjestötoiminnassa

Brunila osallistui aktiivisesti laivanvarustajien järjestötoimintaan. Lisäksi hän oli perustajajäsenenä Yksityisyrittäjien liittoon kuuluneessa Hedelmätuontiliikkeiden yhdistyksen toiminnassa. Hän kuului myös Kauppakilta ry:n perustajiin.

Hän asui Helsingissä 1930-luvulta lähtien, mutta piti kiinteästi yhteyksiä kotiseudulleen Kotkaan. Hän tuki Kymenlaakson osakuntaa ja oli perustamassa Kymenlaakson kulttuurirahastoa 1960.

Kunnianosoitukset

Hän sai merenkulkuneuvoksen arvonimen 1964. Arvonimihakemuksen ensimmäisinä allekirjoittajina olivat Kymenlaakson Osakunta ja Kymenlaakson Valtuuskunta. Lisäksi allekirjoittajien joukossa olivat Brunilalle läheiset yhteisöt ja järjestöt sekä suuri joukko arvovaltaisia yksityishenkilöitä, joiden joukossa oli keskusvirastojen ja pankkien pääjohtajia sekä professoreita.

Yksityiselämä

Hän löysi puolisonsa Anna-Liisan (o.s. Mukula) Kymenlaakson osakunnan piiristä vasta varttuneella iällään 1950-luvulla. Avioliitto solmittiin vuonna 1961, ja siitä syntyi tytär Anu. Tyttären mukaan nimettiin Anu Rederi-varustamo, jonka lipun alla M/S Anu purjehti. Alus myytiin pian Otto Brunilan kuoleman jälkeen.

Otto ja Anna-Liisa Brunila on haudattu Kulosaaren hautausmaalle.

Lähteet

• Kai Hoffman: Merenkulkuneuvos Otto Brunila (1897–1966). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 18.12.2013. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.