Siirry sisältöön

O. A. F. Lönnbohm

Lisää linkkejä
Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Oskar Lönnbohm)

Oskar Andreas Ferdinand (Antti) Lönnbohm (kirjailijanimi O. A. F. Mustonen; 24. kesäkuuta 1856 Liperi – 17. joulukuuta 1927 Kuopio) oli suomalainen opettaja, kansakoulujen tarkastaja ja kansanperinteen kerääjä. Hän käytti myös nimimerkkejä -HM ja -hm.[1]

Lönnbohmin vanhemmat olivat komissiomaanmittari Andreas Lönnbohm (entinen Antti Mustonen, 1824–1890) ja Anna Emilia Kyrenius (1834–1895) ja hänen nuorempia veljiään olivat kirjailijat Kasimir Leino ja Eino Leino. Lönnbohmin perhe muutti Kajaaniin hänen ollessaan yksivuotias ja seuraavana vuonna he muuttivat Paltamoon, jossa Lönnbohm vietti lapsuus- ja nuoruusvuotensa. Lönnbohm pääsi ylioppilaaksi Oulun ruotsalaisesta lyseosta 1876 ja opiskeli sitten Helsingin yliopistossa suorittaen 1882 opettajakandidaatin tutkinnon. Lönnbohm teki keräysmatkoja Lappiin, Viroon ja Siperiaan sekä opintomatkoja Tanskaan, Saksaan ja Sveitsiin. Hän keräsi matkallaan Viroon 1877 huomattavan määrän virolaisia kansanrunoja.[2][1]

Vuonna 1902 Lönnbohm teki keruumatkan Siperiaan Obin, Jenisein ja Baikalin alueille tuoden mukanaan kasvi-, eläin- ja kivinäytteitä Kuopion kasvimuseota varten. Hänen puolisonsa vuodesta 1895 lähtien oli runoilija Olga Lönnbohm. Tämän kuoltua 1904 Lönnbohm meni 1906 naimisiin Anna Matilda Lempisen kanssa.

Lönnbohm toimi aluksi vt. opettajana Helsingin ja Porvoon lyseoissa. Hän oli Hämeenlinnassa tyttökoulun opettajana, Hämeenlinnan lyseon saksankielen opettajana 1887–1889 ja Hämeen Sanomien päätoimittajana 1885–1890. Tämän jälkeen Lönnbohm oli kansakoulujen tarkastajana Viipurin ja Sortavalan piireissä ja sitten Kuopion kaupungin kansakoulujen tarkastajana 1895–1927. Lönnbohm toimi Kuopiossa ajoittain myöskin opettajana Kuopion lyseossa ja Kuopion yhteiskoulussa sekä muissakin kouluissa. Hän oli mukana perustamassa Kuopion luonnontieteellistä museota, oli Kuopion Luonnonystäväin Yhdistyksen perustajia ja toimi kasvimuseon hoitajana kartuttaen myös museon kokoelmia. Kansatieteellisillä keräyksillään hän kartutti Kuopion Isänmaallisen Seuran kansatieteellis-historiallisen museota ja kokosi vuodesta 1874 alkaen sanakokoelmia, joita hän lähetti Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle. ; Lönnbohm julkaisi tutkimustensa tuloksena selonteon Jääsken murteesta, Virolaisen sanaston August Ahlqvistin murrekirjaan, tutkimuksen Vatjan kielestä, Paltamon pitäjän kertomuksen, virolaisia kansanrunoja sekä muinaistieteellisen kertomuksen Kajaanin kihlakunnasta ja maantieteellisen kertomuksen Kajaanin kihlakunnasta sekä kokosi aineistoa Elias Lönnrotin sanakirjan lisävihkoon sekä kansantietoutta. Jo opiskelu- ja ensimmäisinä opettaja-aikoinaan Helsingissä Lönnbohm otti osaa suomalaisuusharrastuksiin ja oli mukana raittiusliikkeessäkin jo ennen varsinaisen raittiusliikkeen alkamista.[1]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Jääsken, Kirvun ja osittain Rautjärven ja Ruokolahden pitäjien kielimurteesta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1879
  • Suomalais-virolainen sanasto Ahlqvist’in lukemistoa varten. Wiipurin Kirjallisuuden seura, Helsinki 1882 (nimellä O. A. F. Mustonen)
  • M. A. Castrén suomenmielisenä, ilmestyi teoksessa Suomen ylioppilaskunnan albumi Elias Lönnrotin kunniaksi Hänen täyttäessään kahdeksankymmentä vuotta 9.IV.1882. Helsinki 1882
  • Muistiinpanoja Vatjan kielestä. Virittäjä I/1883
  • Taikanuotta eli opas taikojen kerääjälle. Suomalaisen Kirjallisuuden seura 1884, 2. täyd. painos 1894, 3. lisäilty painos 1911, 4. painos 1933, 5. painos 1936 (nimellä O. A. F. Mustonen)
  • Tietoja Kajaanin kihlakunnasta ja etenkin Paltamon pitäjäästä. Hämeen Sanomain osakeyhtiö, Hämeenlinna 1885 (nimellä O. A. F. Mustonen)
  • Virolaisia kansanrunoja = Vihukene eesti rahva laulusid. Suomalaisen Kirjallisuuden seura 1893 (nimellä O. A. F. Mustonen)
  • Raudanvalmistus teollisuutena. Suomen Museo 1894
  • Ruskopilviä : runoja, kirjoittajat O. A. F. Mustonen ja Anni Lönnbohm; esipuheen kirj. Aino Mustonen; valikoiman laatinut Aarre M. Peltonen. Kuopio 1963

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tellervo Krogerus: O. A. F. Lönnbohm, mies ja maine. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1983. ISBN 9517173180

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 Antti Lönnbohm 70-vuotias, Helsingin Sanomat, 23.5.1926, nro 137, s. 11, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 23.5.2026
  2. ↑ Oskar Anders Ferdinand Lönnbohm Estofilia. 2018. Tallinna: Suomen suurlähetystö. Viitattu 4.5.2018. (viroksi) (suomeksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=O._A._F._Lönnbohm&oldid=24018847”