Ornitiiniaminotransferaasi
| Ornitiiniaminotransferaasi | |
| |
| Malli ihmisen ornitiiniaminotransferaasin rakenteesta | |
| Tunnisteet | |
| Tietokannat | |
| Nimet | OAT |
| Entrez | 4942 |
| OMIM | 258870 |
| RefSeq | NM_000274 |
| UniProt | P04181 |
Ornitiiniaminotransferaasi on entsyymi, joka katalysoi aminoryhmän siirtämistä ornitiinilta α-ketohapolle. Siten ornitiinista muodostuu glutamaatti-δ-semialdehydiä, joka on tasapainossa syklisen Δ-pyrroliini-5-karboksyylihapon kanssa. Yleensä aminoryhmän vastaanottajana on α-Ketoglutaarihappo, josta muodostuu glutamiinihappoa. Ornitiiniaminotransferaasi on tärkeimpiä ornitiinin aineenvaihduntaan osallistuvia entsyymejä ja reaktion tuote glutamaatti-δ-semialdehydi on välituote proliiniaminohapon biosynteesissä. Ornitiiniaminotransferaasin EC-numero on EC 2.6.1.13 ja CAS-numero 9030-42-6.[1][2][3]
Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rakenteeltaan ornitiiniaminotransferaasi koostuu kuudesta samanlaisesta alayksiköstä, eli se on heksameeri. Alayksiköt ovat kooltaan noin 45 kDa. Toiminnaltaan entsyymi poikkeaa useista muista aminotransferaaseista siten, että siirtyvä aminoryhmä on sivuketjussa eikä karboksyyliryhmään nähden α-asemassa oleva aminoryhmä. Entsyymi muistuttaa rakenteeltaan paljon GABA-aminotransferaasia. Toimiakseen entsyymi tarvitsee kofaktorikseen pyridoksaalifosfaatin. Ornitiinitransaminaasia esiintyy ihmisellä lähes kaikissa kudoksissa, ja se on mitokondriaalinen entsyymi.[1][3][4]
Pyridoksaalifosfaatti muodostaa ornitiiniaminotransferaasin erään lysiiniaminohapon kanssa aldimiinin eli Schiffin emäksen. Ornitiinimolekyyli sitoutuu aktiiviseen kohtaan ja muodostaa aldimiinin pyridoksaalifosfaatin sivuketjun aminoryhmän kanssa. Tätä seuraa ornitiinin γ-asemassa olevan hiilen deprotonointi ja hydrolyysi, jolloin vapautuu glutamaatti-γ-semialdehydi ja pyridoksaalifosfaattiin on liittynyt aminoryhmä, jolloin on muodostunut pyridoksamiinifosfaattia. Pyridoksamiinifosfaatti ja α-ketoglutaarihappo sitoutuvat ja kofaktori luovuttaa aminoryhmän hapolle. Sen jälkeen glutamiinihappomolekyyli vapautuu entsyymistä.[3]
Yksi ornitiiniaminotransferaasin voimakkaimmista inhibiittoreista on ornitiinin johdannainen 5-fluorimetyyliornitiini. Muita entsyymin inhibiittoreita ovat muun muassa kanaliini ja gabakuliini.[1][3]
Ornitiiniaminotransferaasin puutos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ornitiiniaminotrasferaasin puutos johtuu kolmesta tai neljästä mutaatiosta, jotka ovat resessiivisesti autosomien kautta periytyviä. Toimivan entsyymin puutos aiheuttaa ornitiinin kertymisen elimistöön. Pitoisuudet ovat yleensä 6–15-kertaiset verrattuna tavanomaisiin pitoisuuksiin. Muita poikkeavuuksia voivat olla lysiinin, kreatiniinin ja fosfokreatiniinin määrän vähäisyys elimistössä. Ornitiinitransaminaasin puutos on yhteydessä silmänpohjan pyörörappeumaan, joka edetessään aiheuttaa sokeuden. Ornitiinitransaminaasin puutos on yleisintä Pohjoismaissa, erityisesti Suomessa (HOGA).[4][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c EC 2.6.1.13 - ornithine aminotransferase Brenda. Viitattu 12.10.2011. (englanniksi)
- ↑ N. V. Bhagavan: Medical biochemistry, s. 343. sivu ei tulostu näytölle. Academic Press, 2002. ISBN 978-0-12-095440-7. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.10.2011). (englanniksi)
- ↑ a b c d Sapan A Shah, Betty W. Shen & Axel T Brünger: Human ornithine aminotransferase complexed with L-canaline and gabaculine. Structure, 1997, 5. vsk, nro 8, s. 1067–1075. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.10.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Ilkka Sipilä, David Valle, Grant Mitchell ja Lawrence Brody: Hyperornitinemia ja silmänpohjan pyörörappeuma. Duodecim, 1994, 110. vsk, nro 7, s. 681. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.10.2011.
- ↑ Bruce E. Onofrey, Leonid Skorin, Nicky R. Holdeman: Ocular therapeutics handbook, s. 505. Lippincott Williams & Wilkins, 2005. ISBN 978-0781748926. Kirja ei enää ole Googlen teoshaussa (viitattu 12.10.2011). (englanniksi)