Orjien kapina
| Orjien kapina | |
|---|---|
| La rivolta degli schiavi | |
.jpg) Elokuvan yhdysvaltalainen mainosjuliste. |
|
| Ohjaaja | Nunzio Malasomma |
| Käsikirjoittaja | Duccio Tessari, Stefano Strucchi |
| Perustuu | Nicholas Wisemanin romaaniin Fabiola (1854) |
| Tuottaja | Paolo Moffa |
| Säveltäjä | Angelo Francesco Lavagnino |
| Kuvaaja | Cecilio Paniagua |
| Leikkaaja | Eraldo Judiconi |
| Pukusuunnittelija | Vittorio Rossi |
| Lavastaja | Ramiro Gomez |
| Pääosat | Lang Jeffries, Rhonda Fleming, Dario Moreno, Ettore Manni, Gino Cervi, Wandisa Guida |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Italia, Länsi-Saksa, Espanja |
| Tuotantoyhtiö | Società Ambrosiana Cinematografica, Ultra Film, C. B. Films |
| Ensi-ilta |
30. joulukuuta 1960 (Italia) 13. lokakuuta 1961 (Suomi) |
| Kesto | 105 min. (Italia) |
| Alkuperäiskieli | italia ja muita kieliversioita |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Orjien kapina (ital. La rivolta degli schiavi) on vuonna 1960 valmistunut italialais-saksalais-espanjalainen seikkailuelokuva. Tyylilajiltaan peplumia edustavan elokuvan on ohjannut Nunzio Malasomma. Sen pääosia esittävät Lang Jeffries ja Rhonda Fleming.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kristittyjen vainot jatkuvat 300-luvun Roomassa. Keisari Maximinuksen pankkiirin Claudiuksen tytär Claudia yrittää pelastaa serkkunsa Agnesen, mutta joutuu itse vangiksi. Claudiuksen orja Vibio auttaa Claudian pakoon, ja katakombeissa he kohtaavat Agnesen ja kristityksi kääntyneen pretoriaanikaartin päällikön Sebastianuksen. Lisää kristittyjä jää vangeiksi ja Sebastianus kokee marttyyrikuoleman. Vibion johtama kapina pakottaa keisarin lopettamaan vainon ja Vibio ja Claudia saavat toisensa.[1][2]
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Lang Jeffries | … | Vibio |
| Rhonda Fleming | … | Claudia |
| Dario Moreno | … | keisari Massimiano |
| Ettore Manni | … | Sebastiano |
| Gino Cervi | … | Claudio |
| Wandisa Guida | … | Agnese |
| Rafael Rivelles | … | Rutilio |
| Serge Gainsbourg | … | Corvino |
| Van Aikens | … | Iface |
| Dolores Francine | … | Ljubala |
| Fernando Rey | … | Valerio |
| Julio Pefia | … | |
| José Nieto | … | |
| Burt Nelson | … | Catulo |
| Antonio Casas | … | Sesto |
| Benno Hoffmann | … | |
| Rainer Penkert | … | [1] |
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva on kuvattu Totalscope-laajakangastekniikalla Eastmancolor-väreissä Incir De Paolisin studiolla Roomassa ja ulkokuvien osalta Madridissa ja sen lähistöllä. Se perustuu kardinaali Nicholas Wisemanin romaaniin Fabiola (1854), josta Alessandro Blasetti oli tehnyt edellisen elokuvaversion vuonna 1949. Käsikirjoituksen liäksi myös ohjauksessa näkyy Duccio Tessarin kädenjälki.[3]
Orjien kapina on värikäs katakombiseikkailu, jossa on runsaasti tunnettuja näyttelijöitä. Sen äitelää pyhimystarinaa tasapainottaa runsain mitoin viljelty ironia. Huomiota herättävät muun muassa keisarin musta henkivartiokaarti sekä ranskalainen laulaja Serge Gainsbourg salaisen poliisin sadistisena päällikkönä.[3] Rhonda Fleming ja Lang Jeffries olivat elokuvaa tehdessään häämatkallaan, mutta avioliitto oli pian ohitse. Jeffries jäi Eurooppaan, jossa hän teki useita peplum-elokuvia.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Anica: Archivio del Cinema Italiano archiviodelcinemaitaliano.it. Viitattu 25.12.2017.
- ↑ Cinematografo.it cinematografo.it. Viitattu 25.12.2017.
- ↑ a b Della Casa, Steve; Giusti, Marco: Il grande libro di Ercole, s. 254–257. Roma: Centro Sperimentale di Cinematografia, Edizioni Sabinae, 2013. ISBN 978-88-98623-051.
- ↑ Smith, Gary Allen: Epic Films, s. 199–200. Jefferson, North Carolina & London: McFarland & Company, 2004. ISBN 0-7864-1530-4.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Orjien kapina Elonet.
- Orjien kapina Internet Movie Databasessa (englanniksi)