Orgy

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Orgy
Orgy vuonna 2015
Orgy vuonna 2015
Tiedot
Toiminnassa 1994–2005, 2010–
Tyylilaji
Kotipaikka Yhdysvallat Los Angeles, Yhdysvallat
Laulukieli englanti
Jäsenet

Jay Gordon
Carlton Bost
Creighton Emrick
Nic Speck
Bobby Amaro

Entiset jäsenet

Ryan Shuck
Amir Derakh
Paige Haley
Bobby Hewitt
Jamie Miller
Ashburn Miller

Levy-yhtiö

Elementree, Reprise, D1 Music

Aiheesta muualla
Kotisivut

Orgy on yhdysvaltalainen industrial metal-yhtye Kalifornian Los Angelesista. Yhtye kuvailee musiikkiaan "Death Popiksi". Orgyn uudelleenperustuksen myötä laulaja Jay Gordon oli alkanut tehdä yhteistyötä Skrillexin kanssa, mikä johti bändin soundin Dubstep-henkisempään suuntaan.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orgyn perustivat vuonna 1994 Jay Gordon ja kitaristit Ryan Schuck ja Amir Derakh. Basisti Paige Haley ja rumpali Bobby Hewitt liittyivät yhtyeeseen pian perustuksen jälkeen. Derakh oli niittänyt mainetta jo 80-luvulta asti Rough Cutt-yhtyeessä ja Hewitt oli soittanut Electric Love Hogsin riveissä. Gordon ja Derakh olivat myös kokeneita tuottajia, jotka olivat keskenään tuottaneet muun muassa Coal Chamberin self titled-julkaisun.

Puoli vuotta yhtyeen perustamisesta Kornin Jonathan Davis allekirjoitti Orgyn Elementreelle.

Candyass ja Vapor Transmission[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1998 Orgy julkaisi debyyttialbuminsa Candyassin. Levyn jonka nimi sai inspiraationsa yhtyeen tapaamasta Drag queenista. Levy menestyi erinomaisesti ja myi lähes kaksi miljoonaa kappaletta. Albumilta julkaistiin kaksi singleä, New Order-laina Blue Monday ja Stitches. Jonathan Davis esiintyi Revival-kappaleella.

Vuonna 2000 yhtye julkaisi Sci-fin inspiroiman Vapor Transmissionin, joka ei menestynyt aivan yhtä hyvin kuin edeltäjänsä mutta ylitti yhdysvaltain kultalevyrajan, eli 500.000 myytyä kappaletta.

Punk Statik Paranoia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hylättyään Reprisen oletettavasti huonomman menestyksen johdosta, Orgy siirtyi itsenäiselle D1-levymerkille ja julkaisi Punk Statik Paranoian. Levy oli floppi, eikä yltänyt lähellekään edeltäjiensä myyntilukuja

Vuonna 2003 Ryan Shuck ja Amir Derakh siirtyivät Orgysta myös Julien-K:n riveihin.

Hajoaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2008 Ryan Shuck kertoi Orgyn paluun olevan suunnitteilla, mutta Julien-K:n aiheuttamat kiireet hidastivat suunnitelmia. Vuonna 2010 Derakh myös mainitsi Orgyn paluun.

Paluu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuun 25. 2010 Derakh ja Shuck ilmoittivat jättävänsä Orgyn. Jay Gordon ilmoitti omistavansa Orgy-nimen ja jatkavan musiikin tekoa uudella kokoonpanolla. Gordon ilmoitti muiden jäsenten olevan liian kiireisiä. Vuonna 2011 Blabbermouth-sivuston haastattelussa Shuck ja Derakh kertoivat heidän välejensä tulehtuneen Gordoniin kokoonpanosotkujen aikana.

Vuonna 2012 Orgy palasi lavoille muun muassa Deadsyn, THESTARTin, Snotin ja Run, Run, Runin jäsenten kanssa. Gordon oli ainoa alkuperäisjäsen yhtyeessä. Saman vuoden lopussa yhtye julkaisu myös uuden "Grime of the Century"-singlen, joka on saanut pääosin positiivisen vastaanoton.

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jay Gordon - Laulu (1994-)
  • Carlton Bost - Soolokitara (2011-)
  • Creighton Emrick - Koskettimet, kitara (2013-)
  • Nic Speck - Basso (2011-)
  • Bobby Amaro - Rummut (2013-)

Entiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ashburn Miller - Koskettimet, kitara (2011-2013)
  • Jamie Miller - Rummut (2011-2013)
  • Brent Ashley - Basso (2010)
  • Ryan Shuck - Kitara (1994-2005)
  • Amir Derakh - Kitara (1994-2005)
  • Paige Haley - Basso (1994-2005)
  • Bobby Hewitt - Rummut (1994-2005)

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Candyass (1998)
  • Vapor Transmission (2000)
  • Punk Statik Paranoia (2004)

EP:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Talk Sick (2015)

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Stitches (1998)
  • Blue Monday (1998)
  • Fiction (Dream in Digital) (2000)
  • Opticon (2000)
  • Suckerface (promo, 2000)
  • Eva (2001)
  • Faces (2001)
  • The Obvious (2003)
  • Vague (2004)
  • Pure (2005)
  • Grime of the Century (2012)
  • Wide Awake and Dead (2014)
  • Army to Your Party (feat. Crichy Crich) (2018)

Musiikkivideot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Blue Monday (1998)
  • Stitches (1999)
  • Fiction (Dreams in Digital) (2000)
  • Opticon (2001)
  • Vague (2004)
  • Grime of the Century (2012)
  • Wide Awake and Dead (2014)
  • Spells (2020)