Operaatio Plowshare

Sedan-ydinkokeen (1962) tuottama kraatteri. Louhintaan keskittyneen kokeen lopputuloksena syntyi suurin Yhdysvalloissa sijaitseva keinotekoinen kraatteri.

Operaatio Plowshare oli Yhdysvaltojen tutkimusprojekti ydinräjähteiden rauhanomaisien käyttökohteiden tutkimiseksi. Projekti alkoi 1961 ja loppui 1977, ja siihen kuului yhteensä 27 toteutunutta ydinkoetta. Operaation nimi on raamatullinen viittaus (Jesaja 2:14: Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.)

Suunnitelmiin kuuluivat esimerkiksi Panaman kanavan laajentaminen, uuden "Pan-Atomic Canal" -kanavan rakentaminen Nicaraguaan, valtateiden kallioleikkausten tekeminen, jokiväylien yhdistäminen, ja erilaiset maanalaisten vesivarojen, kaasun, öljyn ja mineraalien louhintaan liittyvät räjähdykset. Näistä suurinta osaa ei toteutettu.

Ensimmäinen suunniteltu koe oli Project Chariot, jossa tarkoituksena oli louhia pieni satama Alaskan Cape Thompsoniin käyttäen viittä vetypommia. Tätä ei kuitenkaan suoritettu, koska vaikutusta lähialueiden väestöön ei osattu ennustaa ja kustannukset olivat liian korkeat hyötyihin nähden. Ensimmäinen toteutunut koe, Gnome, tehtiin 10. joulukuuta 1961 New Mexicon Carlsbadissa. Viiden kilotonnin kokeella oli useita tarkoituksia: höyryn tuottaminen sähkön tuotantoa varten, radioisotooppien tuottaminen, neutronien kulkuajan mittaaminen ja seismologiset tutkimukset šokkiaallon avulla. Näistä vain viimeinen onnistui täydellisesti.

Tärkeimpinä kokeina oli maakaasun "stimulointiin" liittyvät kokeet, joissa pyrittiin vapauttamaan kiinteisiin taskuihin jääneitä kaasuesiintymiä. 1973–1974 Suoritetuissa kokeissa kaasukentät eivät yhdistuneet kuten odotettiin, ja saadussa kaasussa oli liikaa radionuklideita, mikä myös aiheutti huolia projektin turvallisuudesta kansalaisten keskuudessa. Mikäli kokeet olisivat onnistuneet paremmin, niitä olisi ollut suunnitelmissa satoja lisää.

Projekti lopetettiin vuonna 1977. Vaikka projekti alkoi innostuneissa merkeissä, lopputuloksena oli käyttökelvottomia alueita, siirrettyjä kyliä, tritiumin saastuttamaa vettä, radioaktiivisuutta ja ydinlaskeumaa. Vaikka ongelmia vähäteltiin, kansalaisten vastustus ja projektin suuret 770 miljoonan dollarin kustannukset ilman merkittäviä voittoja johtivat lopulta sen keskeyttämiseen.

Historia

Tausta

Ydinräjähteiden rauhanomaisia käyttökohteita oli pohdittu niitä kehittäneen Manhattan-projektin varhaisissa vaiheissa, ennen ensimmäistä onnistunutta Trinity-ydinkoetta. Kiinnostus rauhanomaisia käyttökohteita kohtaan lisääntyi 1950-luvun kuluessa Yhdysvaltain ydinohjelmassa työskennelleiden tutkijoiden ja virkamiesten parissa, ja idea herätti kiinnostusta muun muassa silloisessa atomienergiakomission (AEC) puheenjohtajassa Lewis Straussissa.

Livermoren Lawrence Radiation Laboratoryn (LRL-L) johtaja Herbert York ryhtyi järjestämään marraskuussa 1956 salaista konferenssia, jossa pohdittaisiin ydinräjähteiden käyttömahdollisuuksia energiantuotannossa, maansiirtotoimissa ja isotooppituotannossa. York esitti konferenssiin osallistuvaksi LRL-L:n, Los Alamosin ja Sandian laboratorioissa työskennelleitä tutkijoita. Atomienergiakomissio hyväksyi konferenssin järjestämisen, ja se pidettiin helmikuussa 1957 Livermoressa.

Ohjelman alku

Atomienergiakomissio käynnisti kesäkuussa 1957 rauhanomaisia käyttökohteita tutkimaan lähteneen operaatio Plowsharen sotilaskäyttökohteiden divisioonansa (Division of Military Application, lyh. DMA) alaisuudessa. Livermoren laboratorio sai ohjelman käynnistettyä omalta osaltaan kuukautta myöhemmin.

Plowshare-ohjelman ydinkoetoimintaa petasi syyskuussa 1957 toteutettu operaatio Plumbbobin Rainer-ydinkoe, jossa testattiin radioaktiivisen laskeuman eliminoimista räjäyttämällä 1,7 TNT-kilotonnin ydinpommi noin 270 metriä maan alla. Räjäytys ei kuulunut varsinaisesti Plowshare-tutkimushankkeeseen, vaikka sen tuloksilla oli suuri merkitys alkuvaiheessa olleelle hankkeelle, sillä onnistunut koe lisäsi rauhanomaisten käyttökohteiden kiinnostusta Atomienergiakomissiossa, mikä johti myös ohjelman laajentamiseen ja budjetin kasvattamiseen.

AEC julkisti operaatio Plowshare suurelle yleisölle kesäkuussa 1958. Hanke sai Plowshare-nimensä (suom. Auran terä) Raamatun Jesajan kirjasta, jonka toisen luvun neljännessä jakeessa todetaan:

»Niin taotaan miekat auran teriksi ja keihäät vesureiksi. Yksikään kansa ei enää kohota miekkaa toista vastaan eikä harjoittele sotataitoja.»
(Jesajan kirja 2:4)

Atomienergiakomission San Fransiscon toimiston (engl. San Fransisco Operations Office, lyh. SAN) erikoisprojektien ryhmä otti Plowshare-hankkeen johdettavakseen, apunaan komission Albuquerquen ja Oak Ridgen toimistot, Sandian laboratorio. Myös Yhdysvaltain geologian tutkimuskeskus (USGS) ja kaivosvirasto (USBM) osallistuivat ohjelman hallinnointiin.

DMA:n rauhanomaisten ydinräjähteiden osasto (engl. Peaceful Nuclear Explosives Branch) saatiin perustettua vuoden 1958 loppuun mennessä. Osasto otti hallintaansa operaatio Plowsharen, jonka alaisuudessa rauhanomaisten käyttökohteiden tutkimus tapahtui.

Ydinkokeiden valmistelu

Yhdysvallat ja Neuvostoliitto sopivat molempien valtioiden ydinkoetoiminnan keskeyttäneestä tauosta lokakuussa 1958, mikä esti myös operaatio Plowsharen rauhanomaisten kokeiden toteuttamisen. Hanke ei tosin tästä huolimatta kuihtunut; koetauon aikana tehtiin maansiirtokäyttökohteisiin liittynyttä suunnittelutyötä ja voimakkailla perinteisillä räjähdysaineilla tehtyjä koeräjäytyksiä.

Plowshare-ohjelman ydinkoehankkeita lähti suunnittelemaan Manhattan-projektiin sen alkuvaiheilta osallistunut, ja Yhdysvaltain ydinohjelman keskeisiin henkilöihin kuulunut Edward Teller, jonka vuosille 1959-1960 laatimat suunnitelmat olivat varsin kunnianhimoisia. Vuoden 1959 aikana oli tarkoitus toteuttaa useita maansiirtokokeita: kanaalin kaivuukoe Marshallinsaarilla, satama-altaiden räjäytys Alaskan Cape Thompsoniin ja Katallaan, sekä Alaskan niemimaan poikki Port Mollerista kulkeneen kanavan kaivaminen. Saman vuoden aikana oli tarkoitus myös tehdä koeräjäytyksiä, joissa selvitettäisiin ydinräjähteiden käyttökohteita öljy- ja kaivosteollisuudessa. Myös tekopohjavesiluolien räjäyttämisen kokeilemista pohdittiin.

Teller kaavaili vuoden 1959 suuren projektimäärän toteuttamisen jatkuvan aina seuraavan vuoden puolelle, jolloin kaavailtiin toteutettavaksi myös ydinräjäytyksiä hyödyntäneitä fysiikan kokeita ja uusien ydinräjähdemallien koeräjäytyksiä.

Projektisuunnittelu jatkoi etenemistä, ja vuoden 1959 puolivälillä painopiste oli kolmessa pidemmälle kehitellyssä hankkeessa:

• Projekti Chariot, viidellä ydinräjäytyksellä toteutettavaksi suunniteltu satama Alaskan Cape Thompsonissa. Satama-altaaseen kulkeva vesiväylä suunniteltiin myös toteutettavaksi neljällä 20 kilotonnin ydinräjähdyksellä, hanketta tosin muokattiin marraskuussa 1960 käyttämääm yhtä 200 kilotonnin ydinpommia ja neljää 20 kt pommia sataman ja väylän rakentamisessa.
• Projekti Gnome, suolakerrostumassa räjäytettäväksi suunniteltu kymmenen kilotonnin ydinräjähde isotooppi- ja energiatuotannon tutkimiseksi.
• Projekti Ditchdigger, ”puhtaan” ydinräjähteen koe mahdollisia myöhempiä kanavarakennushankkeita silmällä pitäen.

LRL-L:n henkilökunnan valmistelemat projektiehdotukset etenivät DMA:n käsittelyyn, ja niiden valmistelua jatkettiin erilaisilla tutkimuksilla (mm. projekti Chariotin ympäristötutkimukset ja projekti Ditchdiggerin ekologiset tutkimukset) vuosina 1959-1961. Operaatio Plowsharen ydinkokeiden läpivientiä ei voitu kuitenkaan jatkaa valmisteluja pidemmälle tuolloin voimassa olleen ydinkoetauon takia. Plowshare-ohjelmaa vaivasi myös pelko sen budjetin leikkaamisesta Yhdysvaltain kongressissa.

Vuoden 1960 aikana toteutettiin kolme voimakkaita perinteisiä räjädysaineita käyttänyttä koetta (projektit Buckboard, Toboggan ja Scooter). Chariot-hankkeen toteutusta lykättiin keväälle 1962, mikä tarkoitti kesälle 1960 suunniteltujen valmistelevien rakennustöiden peruuntumista koealueella. Projekti Gnomen toteutuksen valmistelut jatkuivat heinäkuussa 1961 Yhdysvaltain alettua valmistelmaan maanalaisen ydinkoetoiminnan jatkamista.

Operaatio Plowshare siirtyi saman vuoden elokuussa Atomienergiakomission sotilaskäyttökohteiden divisioonan (DMA) alaisuudesta vastikään perustetun rauhanomaisten ydinräjähteiden divisioonan (engl. Division of Peaceful Nuclear Explosives, lyh. DPNE) alaisuuteen.

Ydinkokeet

Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välinen ydinkoetauko päättyi 1. syyskuuta 1961 Neuvostoliiton jatkettua omaa koetoimintaansa. Yhdysvallat seurasi perässä ensimmäisellä tauon jälkeisellä kokeellaan 15. syyskuuta. Operaatio Plowsharen ydinkokeet käynnistyivät muutamaa kuukautta myöhemmin joulukuussa 1961 toteutetulla operaatio Nougatin puitteissa toteutetulla Gnome-kokeella.

Lähteet

• https://www.osti.gov/opennet/reports/plowshar.pdf (pdf-tiedosto)

Aiheesta muualla

• https://archive.org/details/Plowshar1961 (sis. videoita)