Oloksen tuulivoimapuisto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Oloksen tuulivoimapuisto
Olostunturin tuulivoimapuisto Muoniossa, heinäkuu 2013
Olostunturin tuulivoimapuisto Muoniossa, heinäkuu 2013
Valtio Suomi
Sijainti Muonio
Koordinaatit 67°55′19″N, 23°48′04″E
Valmistunut 1998
Laajennettu 1999
Perustaja Kemijoki [1]
Rakennuttaja Kemijoki & Tunturituuli Oy [1]
Omistaja Tunturituuli Oy [2]
Tuulivoimapuisto
Tyyppi maatuulivoimalaitos
Korkeus 480–510 m [3]
Tuulivoimalat 5 × Bonus B44 (600 kW) [4][5]
Kapasiteetti 3 MW [4][5]
Vuosituotanto 3,7–5,8 GWh [6][7][8]
Kartta
Oloksen tuulivoimapuisto
Commons luokka
Näkymä Olostunturille Rovaniemen tieltä (kantatie 57).
Tuulivuisto nähtynä Särkijärveltä.

Oloksen tuulivoimapuisto tai Olostunturin tuulivoimapuisto on Lapin Muonio Olostunturilla sijaitseva tuulivoimapuisto, jossa toimii viisi tuulivoimalaitosta. Niiden kokonaiskapasiteetti on 3,0 megawattia ja vuosituotanto on noin 3,7–5,8 gigawattituntia [6][7][8]. Tuulivoimapuiston on rakentanut Kemijoki ja Tunturituuli, sen omistaa Tunturituuli, joka myös operoi sitä.[3][4][5]

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuulipuiston viisi tuulivoimalaitosta sijaitsevat yli 800 metriä pitkässä rivissä tunturin kallioisen laen lounaispuolella. Voimaloita seuraa tie, joka alkaa tunturin koillispuolelta kantatieltä 79. Tie on samalla osa tunturin retkeilyreitistöä [9]. Voimalat sijaitsevat 480–510 metrin korkeudella mpy.[3]

Tuulivoimalaitokset ovat tanskalaisen Bonuksen valmistamaa B44-mallia, jonka napakorkeus on 41 metriä, tuuliturbiinin halkaisija 44 metriä, ja jonka kapasiteetti on 600 kilowattia eli 0,6 megawattia.[10][4][5]

Tuulivoimayhdistyksen sivuilla tuulivoimaloiden luettelossa Oloksen voimaloiden valmistajaksi ilmoitetaan Siemens Gamesa, mikä lienee väärin.[11] Bonus Energy on vuonna 2004 myyty Siemens Energylle, joka fuusioitui Gamesan kanssa vuonna 2017.[a]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuulivoimapuistoa on rakennettu kahdessa vaiheessa. Ensimmäisen vaiheen (Olos I-vaihe) rakennuttu Kemijoki Oy vuonna 1998. Se kytkettiin sähköverkkoon marraskuussa. Fortumin tytäryhtiö Tunturituuli Oy perustettiin joulukuussa 1998 ja se osti Kemijoelta Paljasselän-, Lammasoavin- ja Oloksen I-vaiheen tuulivoimalaitokset. Seuraavana vuonna Tunturituuli rakensi Oloksen II-vaiheen, joka kytkettiin kantaverkkoon syyskuussa 1999. Olos I muodostui kahdesta ja Olos II kolmesta voimalaitoksesta.[1][6]

Tuulivoiman käyttökelpoisuutta arktisissa oloissa tutkittiin 1990-luvulla Pyhätunturin tuulivoimalaitoksella. Tuuliolosuhteiden perusteella talvi (loka-tammikuu) vaikutti alkuun lupaavammalta tuotantokaudeksi, mutta tuuliturbiinin siipien jäätyminen laski tuottoa selvästi. Ratkaisuksi toivottiin lämmitettäviä siipiä, mutta siltikin parhaat kaudet ovat syys-lokakuu ja maalis-toukokuu.[1] Voimaloiden sähköntuotanto on ollut Fortumille pettymys, mikä johtuu yhtiön mukaan juuri jäätymisestä ja tykkylumesta.[12]

Lapin Kansan haastattelussa povattiin tunturien tuulivoimaloille vielä 10 toimintavuotta, vaikka ne olivat silloin lähes 20 vuotta vanhoja.[13]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Tieto on luettu artikkelin Siemens Gamesan Historia-osiosta ja se on lähteistetty siellä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d Tuntu­ri­tuuli Oy täyttää 10 vuotta (lehdistötiedoite) fortum.fi. 22.12.2008. Helsinki: Fortum. Viitattu 4.1.2024.
  2. ↑ Tunturituuli Oy www.thewindpower.net. 3.8.2023. Ranska: The Wind Power. Viitattu 4.1.2024. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Oloksen tuulivoimapuisto (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 4.1.2024.
  4. ↑ a b c d Olos 1-2 www.thewindpower.net. 4.9.2023. Ranska: The Wind Power. Viitattu 4.1.2024. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d Olos 3-4-5 www.thewindpower.net. 4.9.2023. Ranska: The Wind Power. Viitattu 4.1.2024. (englanniksi)
  6. ↑ a b c Hannele Holttinen & Timo Laakso & Mauri Marjaniemi: Tuulivoiman tuotantotilastot (PDF) vuosiraportti 2000. 30.5.2001. Helsinki: Valtion tieteellinen tutkimuskeskus. Viitattu 4.1.2024.
  7. ↑ a b Holttinen, Hannele: Tuulivoiman tuotantotilastot (PDF) vuosiraportti 2005. 2006. Helsinki: Valtion tieteellinen tutkimuskeskus. Viitattu 4.1.2024.
  8. ↑ a b Holttinen, Hannele: Tuulivoiman tuotantotilastot (PDF) vuosiraportti 2010. 2011. Helsinki: Valtion tieteellinen tutkimuskeskus. Viitattu 4.1.2024.
  9. ↑ Saari, Jonna: Rauhallisempi vaihtoehto Särkitunturille: Oloksen huipulle voi-kävellä soratieta pitkin retkipaikka.fi. 17.9.2019. Helsinki: Retkipaikka. Viitattu 4.1.2024.
  10. ↑ Bonus B44/600 www.thewindpower.net. 8.12.2022. Ranska: The Wind Power. Viitattu 4.1.2024. (englanniksi)
  11. ↑ Toiminnassa olevat & puretut voimalat (EXCEL) (sivu sisältää kattavan taulukon kaikista voimaloista 6/2022 asti) tuulivoimayhdistys.fi. 6/2022. Helsinki: Suomen Tuulivoimayhdistys ry. Viitattu 4.1.2024.
  12. ↑ Leisti, Tapani: Tykky hyytää tuulivoimaa yle.fi. 19.12.2012. Helsinki: YLE. Viitattu 4.1.2024.
  13. ↑ Sallinen, Milla: Lapin van­him­mat tuu­li­myl­lyt ovat jo pa­ri­kymp­pi­siä: Enon­te­kiön Lam­ma­soai­vil­la lavat ovat sei­sah­duk­sis­sa, mutta rin­nal­le suun­ni­tel­laan uusia lapinkansa.fi. 24.11.2017. Rovaniemi: Lapin Kansa. Viitattu 4.1.2024.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Oloksen_tuulivoimapuisto&oldid=22141828”