Olli Jalo
Olli Eerik Jalo (2. marraskuuta 1917 Savitaipale – 4. elokuuta 1985 Tikkakoski)[1] oli valokuvaaja ja puolustusvoimien ylivääpeli, joka toimi ilmavalvonnan valokuvamestarina.[2] Hän toimi sekä niin sanotun taidevalokuvauksen että valokuvaajan ammatin parissa toimien muun muassa Saimaan kameraseuran aktiivijäsenenä. Hän toimi myös valokuvauksen kouluttajana kameraseurassa, puolustusvoimissa ja kansalaisopistossa. Työvälineinään Jalo käytti pääasiassa Contaxin kinojärjestelmäkameroita. Jalo oli myös taitava piirtäjä.
Jalon vanhemmat olivat Pyhäjärvellä Taubilan kartanon Pikonmyllyllä mylläreinä pitkään toimineet Erik Jalo ja Alfhild (o.s. Friman). Olli Jalo syntyi perheeseen nuorimmaisena ja opiskeli valokuvausta jo nuorena. Myllärin ammatin jätettyään hän siirtyi 1939 puolustusvoimain palvelukseen, päätyen Tikkakoskelle suorittamaan ilmakuvauksia armeijan kartoituksia varten. Siellä Jalo eteni ylivääpeliksi ja ilmavalvonnan valokuvamestariksi ja valokuva-aliupseeriksi. Jalo pääsi eläkkeelle puolustusvoimista vuonna 1972.[2]
Pikonmyllyä hoitaessaan vuosina 1923–1940 Jalon perheen toiminta oli vilkasta nuorisoseura- suojeluskunta- ja urheilutoiminnan alalla. Varsinkin Olli ja veljensä Rauni kunnostautuivat pitäjän kilpailuissa. Olli ja Rauni toimivat mylläreinä Pikonmyllyllä Talvisotaan asti. Sodan ajaksi heidät määrättiin toimimaan elintarvikehuollon tehtävissä edelleen Pikonmyllyssä. Heidän sotilastehtävänään oli huolehtia muun muassa sähkön toimittamisesta Pyhäjärven rautatieasemalle, sotaväen esikunnalle ja sotasairaalaan. Talvisodan jälkeen heidät määrättiin Lappeenrantaan Saimaan myllyn mylläreiksi samoin sotaväen huoltovarmuuden ylläpitämiseksi. Siihen päättyi heidän ja samalla Jalon mylläreiden ajanjakso Pyhäjärvellä. Olli meni naimisiin sodan aikana Lappeenrannassa Montrualta lähdön jälkeen Pyhäjärveltä kotoisin olleen Meeri Asikaisen (1919–2009)[1] kanssa.[2]
Jalon tunnetuin valokuvataiteellinen teos on öinen kuva Lappeenrannan sankarihautausmaalla kuvattu Talvinen hautausmaa eli Night In The Cemetery, joka julkaistiin muun muassa kansainvälisen valokuvataiteen kattojärjestön Fédération Internationale de l'Art Photographiquen eli FIAP:n vuosikirjassa 1956.
"Kun kerran tungoksessa katselimme Olli Jaloa, tuli siinä mieleen, että onpa kerrankin mies valinnut valokuvaajan ammatin oikein. Päätään pidempänä muita hän ei tarvinnut jakkaraa, ja jalustakin oli tarpeeton, onhan hän aivan tärinävapaa veikko."[3][4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Jalo Olli Eerik, hautakuva albumissa: Kirkkonummi, Rajakummun hautausmaa eli uusi hautausmaa 02 (vaatii kirjautumisen) suomenkirkkojajahautausmaita.fi. Viitattu 18.8.2023.
- ↑ a b c Paavo Jalo: Pikon Myllyn Jalot myllärit 19.4.2010. Vpl. Pyhäjärvi. Viitattu 18.8.2023.
- ↑ Kamera-lehti 6/1956
- ↑ Kosonen, Tatu: Saimaan kameraseura ry 1946-2016