Olimme sotilaita

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Olimme sotilaita
We Were Soldiers
We were soldiers.jpg
Ohjaaja Randall Wallace
Käsikirjoittaja Randall Wallace
Tuottaja Bruce Davey
Stephen McEveety
Randall Wallace
Säveltäjä Nick Glennie-Smith
Kuvaaja Dean Semler
Leikkaaja William Hoy
Pääosat Mel Gibson
Madeleine Stowe
Sam Elliott
Greg Kinnear
Chris Klein
Keri Russell
Barry Pepper
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Saksa
Tuotantoyhtiö Paramount Pictures
Ensi-ilta Yhdysvallat 1. maaliskuuta 2002
Suomi 19. huhtikuuta 2002
Kesto 138 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti, vietnam, ranska
Budjetti 75 000 000 dollaria
Tuotto 114 660 784 dollaria
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Olimme sotilaita (engl. We Were Soldiers) on vuonna 2002 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen sotaelokuva, jonka on ohjannut Randall Wallace. Elokuva kertoo Vietnamin sodasta ja Ia Đrăngin taistelusta marraskuussa 1965, joka oli Yhdysvaltain asevoimien ensimmäinen suuri taistelu kyseisessä sodassa. Elokuva perustuu everstiluutnantti Hal Mooren tapahtumista kirjoittamaan kirjaan We Were Soldiers Once… And Young (1992). Hal Mooren roolissa elokuvan pääosassa esiintyy Mel Gibson.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juoni alkaa kohtauksella Indokiinan sodan loppuvaiheilta Việt Minhin joukkojen väijyttäessä ranskalaisen sotilasosaston. Elokuva jatkuu 12-vuotta myöhemmin Fort Benningissä Yhdysvalloissa, jossa evertiluutnantti Hal Moore (Mel Gibson) kouluttaa uutta ratsuväen yksikköä. Mooren johtamana yksikkö lähetetään Vietnamiin ja pian yämän jälkeen heidät lennätetään helikoptereilla Ia Đrănginin laaksoon. Paikka osoittautuu Pohjois-Vietnamin armeijan tukikohta-alueeksi. Vänrikki Henry Herrickin (Marc Blucas) joukkue väijytetään. Herrick kuolee ja muita jää vangiksi. Selviytyneet piiritetään. Kersantti Ernie Savage (Ryan Hurst) johtaa kuitenkin hyökkäyksen takaisin lyönyttä yötaistelua. Samalla yhdysvaltalaiset saavat täydennyksiä ilmateitse.[1]

Puolustustaistelut jatkuvat seuraavana päivänä. Yhydysvaltalaiset pitävät hyökkääjät poissa asemistaan tykistötulella ja kranaatinheittimin. Pohjois-Vietnamin joukkoja komentava everstiluutnantti Nguyễn Hữu An (Đơn Dương) määrää suuremman hyökkäyksen Yhdysvaltojen asemiin. Hätää kärsivät yhdysvaltalaiset ja radiota operoiva Charlie Hastings (Robert Bagnell), antavat viimein koodisanan Broken Arrow, jonka myötä kaiki kynnelle kykenevät ilmavoimien koneet iskevät vihollisen asemiin myös aivan omien asemien vieressä. Napalmi ja pommit pysäyttävät viimein vietnamilaisten hyökkäyksen. Kersantti Savagen johtama joukkue saadaan viimein pelastettua. Taistelujen kuluessa Mooren vaimo Julia (Madeleine Stowe) nousee sotilaiden vaimojen johtohahmoksi Yhdysvalloissa.[1]

Vietnamissa Mooren sotilaat varmistavat varmistavat aluetta. Nguyễn Hữu An määrää viellä viimeisen hyökkäyksen. Ennen sen toeuttamista Mooren sotilaat käyvät kuitenkin vastahyökkäykseen pistimet ojossa. Bruce P. “Snake” Crandall (Greg Kinnear) tulittavat vietnamilaisia helikoptereista. Viimein yhdysvaltalaiset saavat evakuointiskäskyn ja he kokoontuvat laskeutumisalueelle. Elokuvan lopussa kerrotaan vielä vietnamilaisten ottaneen paikan takaisin haltuunsa heti yhdysvaltalaisten lähdön jälkeen.[1]

Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Mel Gibson  … Hal Moore  
 Madeleine Stowe  … Julia Moore  
 Greg Kinnear  … Bruce P. Crandall  
 Sam Elliott  … Basil L. Plumley  
 Chris Klein  … Jack Geoghegan  
 Luke Benward  … David Moore  
 Taylor Momsen  … Julie Moore  
 Devon Werkheiser  … Steve Moore  
 Keri Russell  … Barbara Geoghegan  
 Barry Pepper  … Joe Galloway  
 Mark McCracken  … Ed ”Too Tall” Freeman  
 Đơn Dương  … Nguyễn Hữu An  
 Ryan Hurst  … Ernie Savage  
 Marc Blucas  … Henry Herrick  
 Jsu Garcia  … Tony Nadal  
 Jon Hamm  … Matt Dillon  
 Dylan Walsh  … Robert Edwards  
 Clark Gregg  … Tom Metsker  
 Blake Heron  … Galen Bungum  
 Desmond Harrington  … Bill Beck  
 Brian Tee  … Jimmy Nakayama  
 Robert Bagnell  … Charlie Hastings  

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olimme sotilaita perustuu Vietnamin sodan aikaseen Ia Đrăngin taisteluun 14.–18. marraskuuta 1965. Taistelu oli ensimmäinen suuri yhteenotto yhdysvaltalaisten ja pohjoisvietnamilaisten joukkojen välillä. Molemmat osapuolet kärsivät suuria tappioita. Laskeutumisaluetta X-Ray taistelussa komentanut evertsiluutnantti Harold “Hal” Moore ja taistelua paikanpäällä kuvaillut journalisti Joe Galloway julkaisivat ensin teoksen Vietnam Story ja myöhemmin laajennetun version nimeltä Soldiers Once . . . And Young: Ia Drang— The Battle That Changed the War in Vietnam vuonna 1992. Kirja myi tuolloin hyvin huomattavan määrän 1,3 miljoonaa kappaletta. Elokuvantekijä Randall Wallace luki kirjan ja osti sen elokuvaoikeudet vuonna 1995.[1]

Mel Gibson oli näytellyt vuonna 1995 Wallacen käsikirjoittamassa elokuvassa Braveheart – taipumaton. Wilsson käsikirjoitti ja ohjasi Olimme sotilaita ja sai Mel Gibsonin esittämään sen pääosaa Hal Moorena. Elokuvan näyttelijät kävivät läpi lyhyen näyttelijöitä varten tehdyn sotilaskoulutuksen armeijan tukikohta Fort Benningissä. Itse kuvaukset tehtiin 5. maaliskuuta–30. kesäkuuta 2001. Elokuvan taistelukohtaukset kuvattiin armeijan koulutusalueella Fort Hunter-Liggettissä San Franciscon eteläpuolella Kaliforniassa. Koulutuskohtaukset olivat Fort Benningistä ja muut Yhdysvaltoja esittävät kohtaukset Pasadenasta.[1]

Elokuva oli yleisluonnollisesti juoneltaan historiallinen. Joitakin sen kohtauksia ei kuitenkaan koskaan todellisuudessa tapahtunut. Esimerkiksi Mooren johtamaa hyökkäystä pistimin ei koskaan tehty. Pataljoonan 2/7 tuhoutuminen LZ Albanyn ympärillä jätettiin puolestaan mainitsematta.[1]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan budjetti oli ollut noin 75 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Sen lipputulot olivat yhteensä 114,6 miljoonaa dollaria. Summasta 78 miljoonaa oli kotimaasta ja 36,5 miljoonaa ulkomailta. Taloudellisesti elokuva menestyi siis hyvin. Elokuva jakoi kuitenkin kriitikkojen mielipiteitä. Elokuvaa kiiteltiin muun muassa realismista,tarinan johdonmukaisuudesta ja myös ainakin ajoittaisesta molempien osapuolten esittämisestä. Toisaalta sitä syytettiin myöas yltiökansallismielisyydestä. Presidentti George W. Bush oli näyttänyt elokuvan Valkoisessa talossa yksityistilaisuudessa kolme päivää ennen sen virallista ensi-iltaa. Wallacen ja Gibsonin lisäksi tilaisuuteen osallistuivat esimerkiksi Colin Powell, Condoleezza Rice ja Donald Rumsfeld.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Robert Niemi: 100 great war movies : the real history behind the films, s. 333-336. ABC-CLIO, 2018. ISBN 978-1-4408-3386-1. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]