Olga Samaroff
Lucy Mary Olga Agnes Samaroff (o.s. Hickenlooper; 8. elokuuta 1882 San Antonio, Texas – 17. toukokuuta 1948 New York, New York) oli yhdysvaltalainen pianisti ja musiikkipedagogi.[1]
Samaroff sai alun perin pianonsoiton opetusta äidiltään ja isoäidiltään. 14-vuotiaana hän lähti Pariisiin jatkamaan opiskelua. Vuoden kuluttua hänestä tuli ensimmäinen stipendin Pariisin konservatorioon saanut nainen. Vuosina 1900–1904 hän tilapäisesti jätti uransa avioliiton myötä. Liiton päätyttyä Samaroff palasi musiikin pariin ja teki tammikuussa 1905 ammattimaisen debyyttinsä New York Symphony Societyn kanssa Carnegie Hallissa. Positiiviset arviot johtivat useisiin yksityisiin kiinnityksiin, ja jo toukokuussa 1905 Samaroff teki Lontoon-debyyttinsä. Vuonna 1911 hän luopui esiintymisestä mentyään naimisiin kapellimestari Leopold Stokowskin kanssa. Vuonna 1913 hän aloitti pianistina kiertämisen jälleen, ja erottuaan Stokowskista vuonna 1923 hän ryhtyi päätoimiseksi pianistiksi.[1]
Käsivarren vaikea loukkaantuminen vuonna 1925 sai Samaroffin luopumaan esiintymisurastaan. Hän liittyi Juilliard Schoolin henkilökuntaan ja toimi vuosina 1926–1927 New York Evening Postin musiikkikriitikkona. Vuonna 1928 Samaroff perusti Schubert Memorialin, joka sponsoroi nuorille esiintyjille täyden orkesterin kanssa järjestettyjä konsertteja. Vuodesta 1929 hän opetti pianonsoittoa Philadelphian musiikkikonservatoriossa. Hän saavutti sittemmin huomattavaa menestystä pitämällä kursseja harrastajille New Yorkissa, Philadelphiassa ja Washingtonissa. Hän julkaisi lukuisia tekstejä opetuksen tueksi, ja myöhemmin hänen kurssejaan välitettiin radion ja television kautta. Vuonna 1939 ilmestyi Samaroffin omaelämäkerta An American Musician's Story.[1]
Samaroffin johdolla opiskelivat muiden muassa William Kapell, Rosalyn Tureck, Raymond Lewenthal, Alexis Weissenberg ja Eugene List.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Olga Samaroff Britannica
- ↑ Olga Samaroff AllMusic
| ||||||||||||||||||||||
