Oles Hontšar

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Oles Hontšarille omistettu ukrainalainen juhlaraha.

Oles (Oleksandr) Terentijovitš Hontšar (ukr. Оле́сь (Олекса́ндр) Тере́нтійович Гонча́р, 3. huhtikuuta 1918 Pultavan seudun Suhan kylä – 14. heinäkuuta 1995 Kiova) oli ukrainalainen neuvostokirjailija.

Oles Hontšar syntyi talonpoikaisperheeseen. Hän osallistui toiseen maailmansotaan ja valmistui Dnipropetrovskin yliopistosta vuonna 1946.[1]

Hontšarin trilogiaa Praporonostsi (”Lipunkantajat”, 1946–1948) pidettiin aikanaan yhtenä parhaista toista maailmansotaa kuvaavista neuvostoliittolaisista teoksista. Se sai Stalin-palkinnon vuosina 1948 ja 1949.[1] Romaanit Tavrija (”Tauria”, 1952) ja Perekop (1957) kertovat Venäjän kansalaissodasta. Lenin-palkinnon saanut ”Paimenkello” (Tronka, 1963) sekä romaanit Sobor (”Katedraali”, 1968), Tsyklon (”Matalapaine”, 1970), Bereh ljubovi (”Rakkauden ranta”, 1976) ja Tvoja zorja (”Sinun aamunkoittosi”, 1980) käsittelevät moraalis-eettisiä kysymyksiä.[2]

Hontšar toimi Ukrainan kirjailijaliiton puheenjohtajana vuosina 1959–1971,[1] Neuvostoliiton korkeimman neuvoston edustajana vuosina 1962–1989 sekä Neuvostoliiton kansanedustajana vuodesta 1989[2]. Hän oli myös Ukrainan kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsen[3] ja NKP:n keskuskomitean ehdokasjäsen. Vuonna 1978 kirjailijasta tuli Ukrainan tiedeakatemian akateemikko. Samana vuonna hän sai sosialistisen työn sankarin arvonimen ja vuonna 1982 Neuvostoliiton valtionpalkinnon.[2]

Suomennettu teos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • (Oles Gontšar) Paimenkello. Suom. Tauno Haapalainen. Moskova–Petroskoi: Edistys, 1965.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 7, s. 70. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1972.
  2. a b c Bolšoi entsiklopeditšeski slovar, tom 1, s. 322. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1991. ISBN 5-85270-042-8.
  3. Neuvostoliitto: aakkosellinen tietokirja neuvostoliittolaisten asiantuntijoiden kuvaamana, s. 140. Helsinki: Otava, 1967.