Oiva Lakari

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Oiva Johannes Lakari (20. helmikuuta 1883 Pudasjärvi24. syyskuuta 1941 Helsinki)[1] oli suomalainen metsätieteilijä ja hallintovirkamies.[2]

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lakarin vanhemmat olivat opettaja ja talousjohtaja Juho Lakari ja Fanny Nordberg ja puoliso vuodesta 1919 Elma Karolina Eerola. Hän tuli ylioppilaaksi Oulun lyseosta 1905, sai päästötodistuksen Evon metsäopistosta 1908 ja väitteli filosofian tohtoriksi 1915 aiheesta Studien über die Samenjahre und Altersklassenverhältnisse der Kieferwäldern auf dem nordfinnischen Heideboden. Lakari toimi Metsähallituksen arvioimisosaston johtajana 1921–1937 ja ylijohtajana 1937–1941.[2]

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Studien über die Samenjahre und Altersklassenverhältnisse der Kieferwäldern auf dem nordfinnischen Heideboden, 1915 (väitöskirja)
  • Ehdotus kasvutaulujen laatimiseksi Pohjois-Suomen metsiä varten, 1919
  • Tutkimuksia kuusen ja määnyn kasvusuhteista Pohjois-Suomen paksusammaltyypeillä, 1920
  • Kuusen karsimisesta, 1920
  • Pohjois-Suomen metsätyypeistä, 1920
  • Männyn muodosta, 1920
  • Suomen Metsätieteellisen Seuran toiminta 1917-1920, 1920
  • Kuusen uudistumisvuosista Etelä- ja Keski-Suomessa, 1921
  • Valtion metsätulot kunnallisverotuksessa, 1929
  • Metsätalouden kestävyyden turvaaminen Keski-Euroopan maissa ja Suomessa, 1930
  • Valtionmetsien työtarjonansta, 1934
  • Metsätaloussuunnitelmat, 1934
  • Hoitoaluehallinnon tehostamisesta, 1937

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ”Lakari, Oiva Johannes”, Suomen metsänhoitajat. Finlands forstmästare 1931–1945, s. 335-336. Helsinki: Suomen Metsänhoitajaliitto, 1946.
  2. a b Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 5, p. 220
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.