Odvar Nordli

Odvar Nordli
Norjan pääministeri
12. tammikuuta 1976 –30. tammikuuta 1981
Monarkki	Olavi V
Edeltäjä	Trygve Bratteli
Seuraaja	Gro Harlem Brundtland
Henkilötiedot
Syntynyt	3. marraskuuta 1927 Tangen, Stange, Norja
Kuollut	9. tammikuuta 2018 (90 vuotta)
Tiedot
Puolue	Työväenpuolue
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Odvar Nordli (3. marraskuuta 1927 Stange – 9. tammikuuta 2018) oli norjalainen Työväenpuolueen poliitikko. Hän toimi maansa pääministerinä vuosina 1976–1981. Suomessa Odvar Nordli vieraili ainakin syyskuussa 1979.

Odvar Nordli kävi kauppaopiston vuonna 1947. Suoritettuaan asepalveluksen Norjan prikaatissa Saksassa vuosina 1947–1948 Nordli suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1951. Sen jälkeen hän työskenteli kirjanpitäjänä, aluksi Bærumin kunnan tilintarkastajan ja sitten Hedmarkin läänintilintarkastajan palveluksessa. Avioliiton solmimisen jälkeen Nordli ja hänen vaimonsa asettuivat pian Tangeniin.

23-vuotiaana Nordli valittiin vuonna 1950 työväenpuolueen jäsenenä Stangen kunnanvaltuustoon ja hänestä tuli valtuuston varapuheenjohtaja. Hän oli Hedmarkin työväenpuolueen varajäsen Stortingissa vuosina 1954–1961 ja sitten varsinainen jäsen vuoteen 1985 asti. Hänestä tuli Stortingin pysyvän sosiaaliasioiden komitean johtaja vuoden 1969 vaalien jälkeen ja paikallishallintoministeri Trygve Brattelin ensimmäisessä hallituksessa vuosina 1971–1972. Brattelin toisen hallituksen aikana Nordli oli työväenpuolueen parlamenttiryhmän puheenjohtaja. Hän nautti laajaa luottamusta, mutta hänestä ei tullut Brattelin ilmeistä seuraajaa. Työväenpuolueen varapuheenjohtajaan Reiulf Steeniin verrattuna Nordli ei erottunut visionäärisenä johtajana. Kun työväenpuolueen kongressin oli valittava Nordlin ja Steenin välillä Brattelin seuraajaksi vuonna 1975, ratkaisuksi tuli Steen puoluejohtajaksi ja Nordli pääministeriehdokkaaksi.

Tämä kompromissi ei ratkaissut puolueen sisäisiä ristiriitoja, ja Bratteli sinnitteli pääministerinä lähes vuoden ajan. Nordlin hallitus otti vallan 15. tammikuuta 1976. Nordlin hallituksen keskeisiä kysymyksiä olivat liberaali aborttilaki, oikeus täyteen sairausajan palkkaan ensimmäisestä lomapäivästä lähtien, 200 meripeninkulman talousvyöhykkeen perustaminen ja väliaikainen käytännön järjestely Neuvostoliiton kanssa Barentsinmeren kalastustoiminnan helpottamiseksi ("harmaavyöhykesopimus"). Hallitus otti käyttöön liberaalimman rikospolitiikan, jolla oli vaikutuksia seuraavina vuosikymmeninä. Myös työväenpuolueen kannatus kasvoi huomattavasti vuoden 1977 vaaleissa. Nordlin hallitus päätti vastata maailmantalouden takaiskuihin 1970-luvun jälkipuoliskolla vastasyklisellä politiikalla ja palkka- ja hintajäädytyksellä. Muita työväenpuolueessa jännitteitä luovia ja hallitusta rasittavia asioita olivat Altan vesivoimalaitoksen rakentaminen Finnmarkin lääniin, Naton päätös uusista keskipitkän kantaman ohjuksista Euroopassa ja aseidenriisuntaneuvottelut Neuvostoliiton kanssa ("kaksoispäätöslauselma") sekä Yhdysvaltojen sotilasmateriaalin ennakkovarastointi Norjassa. Nordli ei onnistunut suunnitelmassaan yhdistää norjalaisten omistus Ruotsin Volvon moottoritehtaassa ruotsalaisten omistukseen Norjan öljyteollisuudessa Pohjanmerellä.

Nordli edusti klassisen sosiaalidemokratian laajenemista aikakaudelle, jolloin haluttiin enemmän liikkumavaraa yksilölle ja markkinoille. Usko vahvaan valtion talouden hallintaan hiipui Nordlin hallituksen myötä. Tämä teki 1970-luvusta siirtymäkauden sekä Norjan yhteiskunnalle että työväenpuolueelle. Nordlin hallituksen seuraajaksi tuli Gro Harlem Brundtlandin hallitus 4. helmikuuta 1981. Muutos liittyi työväenpuolueen sisäiseen konfliktiin, joka oli leimahtanut uudelleen. Nordlin lääkäri neuvoi häntä jäämään sairauslomalle, mutta Nordli päätti sen sijaan jättää eronpyynnön. Hän olisi halunnut ympäristöministerinsä Rolf Hansenin seuraajakseen. Työväenpuolueen johto kuitenkin valitsi entisen ympäristöministerin Gro Harlem Brundtlandin, josta tuli nyt Norjan ensimmäinen naispääministeri.

Samana vuonna Nordli nimitettiin kotiseutunsa Hedmarkin läänin maaherraksi, ja hän toimi tässä tehtävässä vuoteen 1993 asti. Hän on myös toiminut paikallishallinnon rahoituslaitoksen Kommunalbankenin hallituksen puheenjohtajana, Norjan Nobel-komitean jäsenenä ja Nobel-säätiön hallituksen jäsenenä.