Oš
| Oš Ош |
|
|---|---|
.jpg) Oš Sulaimanvuorelta nähtynä. |
|
 lippu |
 vaakuna |
  Oš |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Kirgisia |
| Hallinto | |
| – Hallinnon tyyppi | kaupunki |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 18,3 km² |
| Väkiluku (2025) | 473 552 |
Oš (kirg. Ош) on kaupunki Kirgisian eteläosassa. Se sijaitsee Fergananlaakson kaakkoisreunalla 600 kilometriä maan pääkaupungista Biškekistä lounaaseen. Oš on Kirgisian toiseksi suurin kaupunki ja maan eteläosan tärkein talous- ja kulttuurikeskus. Se muodostaa hallinnollisesti kaupunkialueen, mutta se on myös ympäröivän Ošin alueen hallintokeskus.[1][2] Kaupungissa oli arviolta 473 552 asukasta vuonna 2025[3].
Maantiede ja väestö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Oš sijaitsee Ošin–Kara-Suun tasangolla 700–1 200 metriä merenpinnan yläpuolella. Tasangon yläpuolella kohoaa Sulaimanvuori. Kaupungin läpi virtaa Ak-Buurajoki. Ilmastoon vaikuttaa kaupungin eteläpuolella sijaitseva Pamir–Alaivuoristo. Talvet ovat melko viileitä ja kesät kuumia ja kuivia. Keskilämpötila on tammikuussa –3,5 ja heinäkuussa 24,7 astetta. Vuotuinen sademäärä on 350 millimetriä. Seudun luonnonmaisemat ovat kuivaa aroa ja puoliaavikkoa.[1]
Kaupungin pinta-ala on 18,3 neliökilometriä. Se jakautuu hallinnollisesti kuuteen kunnallishallintoalueeseen, joihin kuuluu 92 korttelikomiteaa. Kaupunkialueeseen kuuluu lisäksi Žalapakin kylähallintoalue, jossa on 13 kylää. Asukkaista oli vuoden 2022 tilaston mukaan 52,1 prosenttia kirgiisejä, 42,1 prosenttia uzbekkeja, 1,8 prosenttia turkkilaisia ja 1,2 prosenttia venäläisiä.[4]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Oš vietti 3 000-vuotisjuhliaan vuonna 2000[1]. Sen perustamisaikaa ei tunneta, mutta sitä pidetään yhtenä Keski-Aasian vanhimmista kaupungeista. Tarinoissa sen perustaminen yhdistetään Aleksanteri Suureen tai jopa islamin profeetta Suleimaniin. Historiallisissa lähteissä Oš mainitaan ensimmäisen kerran 800–900-luvulla. Arkeologisten tutkimusten mukaan sen asutus on syntynyt Suleimanvuoren rinteille myöhäisellä pronssikaudella.[5]
Muurien ympäröimästä šahristanista ja rabadista koostunut Oš oli 700–900-luvuilla Fergananlaakson kolmanneksi suurin kaupunki. Šahristanin sisällä sijaitsi sitadelli, jossa oli hallitsijan palatsi. Keskiaikaiseen kaupunkiin liittyviä tapahtumia ei tunneta, mutta arkeologisten löytöjen ja myöhempien kirjallisten lähteiden perusteella se oli 900–1400-luvuilla yksi samanidien, karakahanidien, Tšagatain ja timuridien valtakuntiin kuuluneen Fergananlaakson taloudellisista ja kulttuurikeskuksista.[5]
Mogolit ja oiraatit hävittivät Ošin useaan kertaan 1500–1600-luvuilla. Kokandin kaanikunta valtasi sen vuonna 1762. Kaupunki oli kaanikuntaan kuuluneiden hallintoalueiden ja 1800-luvun loppupuolella maakunnan keskus. Kokand teki sieltä käsin sotaretkiä Xudžandiin, nykyisen Kirgisian sisäosiin, Jetısun eteläosiin ja Pamir–Alaille. Kirgiisit kapinoivat Ošin hallitsijoita vastaan varsinkin vuonna 1845 ja 1870-luvun alussa. Mihail Skobelevin johtamat venäläiset ottivat kaupungin haltuunsa vuonna 1875 ja seuraavana vuonna siitä tuli Ferganan alueeseen kuuluneen kihlakunnan keskus.[5]
1900-luvun vaihteessa Ošiin syntyi eurooppalainen kaupunginosa, kauppahuoneita ja teollisuutta. Vanhankaupungin väestön muodostivat pääosin uzbekit. Kaupungin asukkaat harjoittivat etupäässä maanviljelyä, käsityöammatteja ja maataloustuotteisiin keskittynyttä kaupankäyntiä. Oš oli myös huomattava islamilaisen oppineisuuden keskus, jonne perustettiin vuonna 1886 ensimmäinen paikallisväestölle tarkoitettu venäläinen koulu. Osa kaupunkilaisista osallistui vuoden 1898 Andijonin kapinaan, ja vuonna 1916 Oš toimi yhtenä Keski-Aasian kapinan näyttämöistä. Bolševikit ottivat sen haltuunsa alkuvuodesta 1918.[5]
Ošista tuli vuonna 1924 piirikunnan ja vuonna 1939 Ošin alueen keskus. Sinne perustettiin neuvostoaikana varsinkin kevyttä, elintarvike-, metalli- ja rakennustarviketeollisuutta. Kaupungin asukasmäärä kasvoi 34,2 tuhannesta vuonna 1897 68 tuhanteen vuonna 1959 ja yli 214 tuhanteen vuonna 1985.[5] Se laajeni toisen maailmansodan jälkeen myös pinta-alaltaan ja sai neuvostotyylisiä hallinto- ja asuinrakennuksia, mutta säilytti itämaisen leimansa[2].
Kaupunki on kärsinyt Neuvostoliiton loppuajoista lähtien kirgiisien ja uzbekkien välisistä etnisistä levottomuuksista, joiden syynä ovat olleet lähinnä kiistat maankäytöstä. Vuoden 1990 yhteenotot, jotka levisivät myös Özgönin kaupunkiin, aiheuttivat satoja kuolonuhreja ja järkyttivät koko Fergananlaaksoa.[2] Presidentti Kurmanbek Bakijevin syrjäyttäminen vallasta vuonna 2010 synnytti alueella uuden etnisen kuohunnan aallon, jonka aikana kirgiisejä siirtyi Uzbekistanista Ošiin ja noin 100 000 uzbekkia pakeni Kirgisiasta Uzbekistaniin. Väkivaltaisuuksissa tuhottiin omaisuutta ja tapettiin virallisten tietojen mukaan 447 ihmistä.[1] Vaikka osa uzbekeista on palannut takaisin, levottomuuksien seurauksena Ošista on tullut aiempaa selvästi kirgisialaisempi kaupunki[6].
Talous ja liikenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Oš on Kirgisian eteläosan tärkein talouskeskus. Sen kevyt teollisuus on keskittynyt puuvillan, silkin ja vaatteiden tuotantoon. Elintarviketeollisuus jalostaa tupakkaa ja valmistaa vilja-, maito- ja hedelmätuotteita sekä viiniä ja väkijuomia. Metalliteollisuutta edustavat pumpputehdas ja korjauspaja. Lisäksi on teräsbetoni-, puunjalostus- ja huonekaluteollisuutta.[1]
Kaupungista on maantieyhteydet Manasin kautta Biškekiin, Batkeniin, Uzbekistanin Andijoniin ja Ferganaan sekä Alain laakson kautta Tadžikistanin keski- ja eteläosiin. Rautatie yhdistää sen Kara-Suun kautta Uzbekistanin rautatieverkkoon. Kaupungin lähellä sijaitsee Ošin lentoasema.[1]
Kulttuuri ja nähtävyydet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaupungissa toimii Ošin valtionyliopisto, yhteiskuntatieteellinen yliopisto, tekninen yliopisto, humanistinen ja kasvatustieteellinen korkeakoulu ja oikeustieteellinen korkeakoulu, Biškekin ja Moskovan korkeakoulujen osastoja sekä ammattioppilaitoksia. Kulttuurilaitoksia ovat kirgiisin- ja uzbekinkieliset teatterit, musiikkioppilaitos ja filharmonia.[1]
Ošin tärkein nähtävyys on Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluva Sulaimanvuori, joka on tärkeä pyhiinvaelluskohde. Sen huipulla on Baburin 1400-luvulla rakennuttaman paviljongin korvannut pyhäkkö. Vuoren juurella sijaitsee 1500-luvulta peräisin oleva Ravat Abdulla-hanin moskeija, historiallinen museo ja taidemuseo. Rinteen luolissa toimii islamia edeltänyttä kulttuuriperintöä esittelevä henkisen kulttuurin museo. Nähtävyyksiin kuuluvat myös kaupungin keskustori, Asaf-ibn-Burhijan mausoleumi, ortodoksinen kirkko ja venäläisten 1800-luvun lopulla rakentama linnoitus. Kaupungin pääaukiolla kohoaa yhä Leninin patsas, kun taas keskuspuisto on pyhitetty kansanrunoilija Toktogul Satylganoville.[6][7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 6 7 Kyrgyzstan. Uluttuk entsiklopedija: 5-tom, s. 752–763. Biškek: Kyrgyz entsiklopedijasy bašky redaktsijasy, 2014. ISBN 978-9967-14-111-7
- 1 2 3 Abazov, Rafis: Historical Dictionary of Kyrgyzstan, s. 202–205. Lanham: The Scarecrow Press, 2004. ISBN 0-8108-4868-6
- ↑ Tšislennost postojannogo naselenija oblastei, raionov, gorodov, aiylnyh aimakov i aiylov (sjol) Kyrgyzskoi Respubliki Natsionalnyi statistitšeski komitet Kyrgyzskoi Respubliki. Viitattu 20.4.2026.
- ↑ Spravotšnyje svedenija o gorode Oš po sostojaniju ja 1 janvarja 2023 goda Merija goroda Oš. Viitattu 20.4.2026.
- 1 2 3 4 5 Ošskaja oblast: Entsiklopedija, s. 137–148. Frunze: Glavnaja redaktsija Kirgizskoi Sovetskoi Entsiklopedii, 1987.
- 1 2 Mitchell, Laurence: Kyrgyzstan: the Bradt Travel Guide, s. 269–277. Chalfont St Peter: Bradt Travel Guides, 2015. ISBN 978-1-84162-856-1
- ↑ Dostoprimetšatelnosti Merija goroda Oš. Viitattu 20.4.2026.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]