Žalal-Abadin alue
| Žalal-Abadin alue Жалал-Абад облусу |
|
|---|---|
 Sary-Tšelekin luonnonpuistoa. |
|
 Alue Kirgisian kartalla. |
|
| Valtio | Kirgisia |
| Hallinto | |
| – hallinnollinen keskus | Manas |
| Pinta-ala | 33 700 km² |
| Väkiluku (2025) | 1 358 534 |
Žalal-Abadin alue (kirg. Жалал-Абад облусу, Žalal-Abad oblusu) on hallintoalue Kirgisian länsiosassa. Sen keskus on Manasin kaupunki. Alueen pinta-ala on 33 700 neliökilometriä.[1] Siellä oli arviolta 1 358 534 asukasta vuonna 2025[2].
Maantiede ja ilmasto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Žalal-Abadin alue rajoittuu pohjoisessa Talasin ja Tšüin, idässä Narynin ja kaakossa Ošin alueisiin sekä lounaassa ja lännessä Uzbekistaniin. Siitä suurin osa on Fergananlaakson pohjoisosaa ympäröivää Tienšanin vuoristoa. Korkeuserot ovat 600–4 503 metriä merenpinnasta. Korkein kohta on Avletimin huippu Tšatkalvuorilla. Luoteessa, pohjoisessa ja idässä ovat Tšatkal-, Talas-, Suusamyr- ja Moldo-Toovuoret ja keskiosassa lounasta kohti laskeutuvat Ferganavuoret reunavuorineen. Vuoria halkovat jokilaaksot ja vuorten väliset erilliset painanteet kuten Ketmen-Töbö ja Toguz-Toro. Hyötykaivannaisiin kuuluvat kivihiili, maaöljy, maakaasu, antimoni, monimetallimalmit, mangaani, maapihka, kipsi ja kivennäisvesi.[1]
Vuoristot estävät pohjoisten, itäisten ja eteläisten ilmamassojen pääsyä alueelle ja leudontavat siten sen ilmastoa. Ne aiheuttavat myös huomattavia eroja alueen lämpötiloihin ja sademääriin. Keskilämpötila on tammikuussa –3:sta –15:een ja heinäkuussa vuorten reuna-alueilla 22–25 astetta. Vuotuinen sademäärä on 300–900 millimetriä. Sateita saadaan etupäässä vuoden ensimmäisellä puoliskolla. Alueella on paljon runsasvetisiä jokia, jotka kuuluvat Syrdarjan vesistöön. Niistä suurimmat ovat Naryn, Tšatkal ja Karadarja.[1]
Hallinnollinen jako ja väestö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Žalal-Abadin alue perustettiin ensimmäisen kerran vuonna 1939. Se liitettiin Ošin alueeseen vuonna 1959 ja perustettiin uudelleen vuonna 1990.[1]
Alue jakautuu hallinnollisesti Aksyn, Ala-Bukan, Bazar-Korgonin, Nookenin, Suzakin, Toguz-Toron, Toktogulin ja Tšatkalin piireihin sekä Kara-Kölin, Mailuu-Suun, Manasin ja Taš-Kömürin piiritasoisiin kaupunkeihin. Muita kaupunkeja ovat Bazar-Korgon, Kerben, Kotškor-Ata, Kök-Žaŋgak, Šamalduu-Sai ja Toktogul.[2]
Žalal-Abad on väestöltään Ošin jälkeen Kirgisian toiseksi suurin alue[1]. Kaupunkiväestön osuus on 33,1 prosenttia[2]. Vuoden 2009 väestönlaskennan mukaan sen asukkaista 71,8 prosenttia oli kirgiisejä, 24,8 prosenttia uzbekkeja ja 0,9 prosenttia venäläisiä[3].
Talous ja liikenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Žalal-Abad on taloudeltaan Tšüin jälkeen Kirgisian toiseksi kehittyinen alue. Sen pääelinkeinot ovat teollisuus ja maatalous. Teollisuus tuottaa varsinkin sähköenergiaa, polttoaineita (kivihiiltä, öljyä, maakaasua ja öljytuotteita), koneita ja laitteita sekä kultaa. Lisäksi on kevyttä, elintarvike-, puunjalostus- ja rakennustarviketeollisuutta. Tärkeimmät tuotantolaitokset ovat Narynjoen sähkövoimalat ja Kyrgyz Petroleum Companyn öljynjalostamo. Kullankaivu on keskittynyt Tšatkalin ja Toguz-Toron piireihin. Kevyttä teollisuutta hallitsee puuvillan jalostus.[1]
Alueen maatalous on erikoistunut puuvillan, tupakan ja vihannesten viljelyyn. Lisäksi tuotetaan viljaa, perunaa, öljykasveja, sokerijuurikasta, hedelmiä ja viinirypäleitä. Suuri merkitys on myös karjanhoidolla. Tuotantoeläimiä ovat naudat, lampaat, vuohet, hevoset, siat ja siipikarja.[1]
Alueen läpi kulkee Biškekin ja Ošin välinen maantie. Lyhyet, mutta ulkomaankaupalle tärkeät rautatieyhteydet johtavat Kara-Suuhun ja Namanganiin. Manasissa, Kazarmanissa, Kerbenissä ja Kanyš-Kyjassa on lentoasemat.[1]
Kulttuuri ja nähtävyydet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Manasissa toimii yliopisto ja joukko muita korkeakouluja. Kouluopetus tapahtuu kirgiisin, uzbekin ja venäjän kielillä. Kulttuurilaitoksia ovat alueteatteri, filharmonia ja museot.[1]
Alue on tunnettu luonnonkauniista maisemistaan sekä laajoista pähkinä- ja hedelmäpuumetsistään. Luonnonnähtävyyksiin kuuluvat Sary-Tšelekin järvet sekä Arkytin, Arstanbapin, Kyzyl-Üŋkürin ja Kara-Alman vuoristoiset metsäalueet. Manasissa toimii kivennäisvesiparantola. Historiallisia kohteita ovat muinaiset asuinpaikat, kivimonumentit, keskiaikaisten linnoitusten rauniot ja merkkihenkilöiden mausoleumit.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j Kyrgyzstan. Uluttuk entsiklopedija: 3-tom, s. 242–249. Biškek: Mamlekettik til žana entsiklopedija borboru, 2011. ISBN 978-9967-14-074-5
- ↑ a b c Tšislennost postojannogo naselenija oblastei, raionov, gorodov, aiylnyh aimakov i aiylov (sjol) Kyrgyzskoi Respubliki Natsionalnyi statistitšeski komitet Kyrgyzskoi Respubliki. Viitattu 12.4.2026.
- ↑ Perepis naselenija i žilištšnogo fonda Kyrgyzskoi Respubliki 2009 goda. Kniiga III (v tablitsah). Regiony Kyrgyzstana: Džalal-Abadskaja oblast Natsionalnyi statistitšeski komitet Kyrgyzskoi Respubliki. Viitattu 12.4.2026.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Žalal-Abadin alue Wikimedia Commonsissa
