Nurmijärven Palojoen työväentalo
| Nurmijärven Palojoen työväentalo | |
|---|---|
 Nurmijärven Palojoen työväenyhdistyksen talo (ulkokuva) 1930 |
|
| Osoite |
Palojoentie 278, 01940 Palojoki |
| Sijainti | Palojoki, Nurmijärvi |
| Koordinaatit | |
| Valmistumisvuosi |
1. talo vuonna 1912, 2. talo vuonna 1932 |
| Tuhoutui | 1. talo vuonna 1930 |
| Suunnittelija | 2. talo Frans Lahti |
| Rakennuttaja | Palojoen työväenyhdistys |
| Omistaja | Palojoen Sos.dem. Työväenyhdistys ry |
| Huoneistoala | 1. talo 216 m², 2. talo 320 m² |
 |
|
Nurmijärven Palojoen työväentalo on Nurmijärven kunnan Palojoen kylässä sijaitseva työväentalo.
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nurmijärven Palojoen työväenyhdistyksen perustivat työmiehet ja torpparit vuonna 1906. Työväentaloa varten vuokrattiin 725 m²:n tontti, joka lunastettiin omaksi vuonna 1911. Tontille rakennettiin ensin tanssilava, josta tuli suosittu huvipaikka. Talon perustuksen kivet louhittiin läheisestä kalliosta. Työväentalo paloi perustuksiaan myöten vuonna 1930. Vakuutusrahojen turvin alettiin heti rakentaa uutta työväentaloa, joka valmistui vuonna 1932. Työväentalo on Palojoen Sos.Dem. Työväenyhdistyksen omistuksessa.[1]
Rakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1912 valmistuneen talon pinta-ala oli 215 m², ja siinä oli juhlasali, näyttämö, ravintola ja pieni vahtimestarin asunto. Vuonna 1932 valmistuneen talon suunnitteli rakennusmestari Frans Lahti. Uuden talon pinta-ala oli 320 m², ja siinä oli 112 m²:n juhlasali, ravintola ja vahtimestarin asunto.[1]
Toimintaa työväentalolla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1912 pidettiin ensimmäisen talon vihkiäisjuhla, jossa juhlapuhujana oli palojokelainen Ida Aalle. Kansalaissodan aikana työväentalo oli Palojoen punaisten päämaja. Toisen talon vihkiäisten juhlapuhujana oli vuonna 1932 Väinö_Tanner. Toisen maailmasodan aikana työväentalolla majoitettiin helsinkiläisen Sofianlehdon vanhainkodin asukkaita. Sotien jälkeen työväentalosta tuli uudelleen suosittu tanssi- ja huvipaikka. Talossa harrastettiin myös näyttämötoimintaa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Hurri, Olavi & Marttala-Hurri, Vuokko: Työn ja aatteen talot. Työväentalojen historiaa Uudellamaalla, s. 168. Helsinki: Uudenmaan Sosialidemokraattinen Piiri ry, 1997. ISBN 952-90-8468-4.