Nokisiipi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nokisiipi
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Siilikkäät Arctiidae
Alaheimo: Keltasiivet Lithosiinae
Suku: Atolmis
Laji: rubricollis
Kaksiosainen nimi

Atolmis rubricollis
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

  Nokisiipi Wikispeciesissä
  Nokisiipi Commonsissa

Nokisiipi (Atolmis rubricollis) on siilikkäisiin kuuluva perhoslaji. Se on Atolmis-suvun ainoa laji.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nokisiipi on helposti tunnistettava perhonen. Siivet ovat mustanruskeat, eikä niissä ole lainkaan kuviointia. Myös ruumis on musta, mutta niskassa on selvästi erottuva punainen kaulus. Lisäksi takaruumiin kärki sekä alapuoli ovat kirkkaankeltaiset. Lepäävä perhonen pitää siipiään käärittynä ruumiin ympärille. Siipiväli on 27–37 mm.[1][2]

Toukka on täysikasvuisena 27–29 mm pitkä. Se on harmaankirjava, ja pinnassa on oranssinpunaisia nystyjä. Selkäpuolella on leveä, vaaleanharmaa selkäjuova. Toukkaa peittää pitkä karvoitus.[3]

Levinneisyys ja lentoaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nokisiiven esiintymisalue ulottuu Pohjois-Espanjasta ja Englannin eteläosista Keski-Euroopan ja Venäjän poikki Itä-Siperiaan.[4] Suomessa nokisiipeä tavataan ainakin Keski-Pohjanmaan ja Kainuun korkeudelle saakka, mutta laji on melko paikoittainen. Perhonen lentää toukokuun lopulta heinäkuun alkuun.[5]

Elinympäristö ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nokisiipi on metsälaji, joka viihtyy etenkin avoimissa sekametsissä. Perhosen imukärsä on hyvin kehittynyt, ja perhosia voi tavata etenkin iltapäivisin kukilla aterioimassa. Pääasiassa se kuitenkin liikkuu vasta hämärän laskeutumisesta yöhön. Pimeän tultua etenkin koiraita voi lentää kirkkaiden valojen luokse.[4][2][6]

Naaras munii puiden rungoille pieniä munaryhmiä. Toukat ovat täysikasvuisia lokakuussa. Useimmista muista keltasiivistä poiketen nokisiivellä kotelo on talvehtiva vaihe.[4]

Toukka syö erilaisia puiden rungoilla kasvavia jäkäliä.[4]

  1. Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  2. a b UK Moths (englanniksi)
  3. kuva toukasta (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. a b c d Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 342–343
  5. Perhoswiki[vanhentunut linkki]
  6. Norges sommerfugler (norjaksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]