Noir Désir
.jpg)
Noir Désir oli ranskalainen rockyhtye.[1] Noir Désir oli yksi Ranskan suosituimmista rock-yhtyeistä 1980-luvun lopulta 2000-luvun alkuun. Yhtyeen musiikillinen tyyli ja lyriikat olivat voimakkaita, runollisia ja kantaa ottavia, ja hänet tunnettiin myös poliittisista ja yhteiskunnallisista kannanotoistaan.[2][1]
Yhtyeen ura ja maine romahtivat vuonna 2003, kun yhtyeen laulaja Bertrand Cantat tappoi ranskalaisen näyttelijän Marie Trintignantin Vilnassa, Liettuassa. Trintignant kuoli pahoinpitelyn seurauksena vakaviin vammoihinsa 1. elokuuta 2003, ja Cantat tuomittiin kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen. Hän kuitenkin vapautui ehdonalaiseen vain neljän vuoden jälkeen vuonna 2007.Cantantia pidetään edelleen erittäin kiistanalaisena hahmona Ranskassa.[2]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noir Désir perustettiin Bordeaux’ssa 80-luvulla. Yhtyeen laulaja ja sanoittaja on Bertrand Cantat. Hänen lisäkseen yhtyeessä vaikuttavat Serge Tayssot-Gay kitaristina, Denis Barthe rumpalina ja Jean-Paul Roy (ennen vuotta 1996 Frédéric Vidalenc) basistina. Noir Désir saavutti suurta menestystä 90-luvulla.[1]
Noir désirin alkutaipalella Bertrand Cantat oli vannoutunut Jim Morrison-fani (The Doorsin laulaja). Cantat pukeutui esikuvansa tapaan nahkahousuihin ja käytti intialaisia koruja. Hän on ollut kaksi kertaa äänihuulten leikkauksessa karjumisen takia. Noir désir vastusti kapitalismin yleismaailmallistumista (”The Holy Economic War”, ”L'homme pressé”) ja fasismia (”Here It Comes Slowly”, ”Un jour en France”). Noir Désir on osallistunut usein hyväntekeväisyyskonsertteihin.[1]
Vuonna 2002 Victoire de la musique -gaalassa (ranskalainen Emma-gaala), jossa Noir désir palkittiin, Bertrand Cantat luki erään kirjeen. Kirjeen vastaanottaja oli Vivendi Universalin johtaja (Noir désirin levittäjä ja tuottaja), ja siinä luki kuuluisaksi tullut lause: ”Me asutaan samalla planeetalla, muttei olla samasta maailmasta”.[1]
Yhtyeen ensimmäinen albumi Où veux-tu qu’je r’garde? ilmestyi vuonna 1987, mutta menestys tuli vasta bändin toisen albumin, Veuillez rendre l’âme (à qui elle appartient), mukana vuonna 1989. Noir Désirin seuraavat kaksi albumia olivat Du ciment sous les plaines (1991) ja Tostaky (1992), joiden myötä yhtyeen kapinallinen ja kumouksellinen maine jatkoi kasvuaan.[1]
Vuonna 1996 Noir Désirin albumi 666.667 Club saavutti suurta menestystä (”Un jour en France” ja ”L’homme pressé” olivat hittisinglejä). Vuonna 2001 yhtyeen viimeinen albumi Des visages, des figures saavutti myös suurta menestystä, ja se nimettiin vuoden rockalbumiksi ”Victoire de la musique” -gaalassa vuonna 2002.[1]
Yhtyeen uran päättyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bändin keulahahmo ja laulaja Cantant tappoi tyttöystävänsä, ranskalaisen näyttelijän Marie Trintignantin elokuussa 2003 Vilnassa,Liettuassa. Cantat tuomittiin taposta kahdeksan vuoden vankeusrangaistukseen, mutta hyvän käytöksen vuoksi hänet vapautettiin kärsittyään tuomiosta puolet.[1][2]
Marraskuussa 2008 Noir Désir julkaisi kaksi uutta kappaletta nettisivullaan, ja bändi alkoi työstää uutta albumia. Marraskuussa 2010 kitaristi Serge Teyssot-Gay ilmoitti kuitenkin eroavansa yhtyeestä vedoten "emotionaalisiin ja inhimillisiin eroihin" Cantatin kanssa. Seuraavana päivänä rumpali Denis Barthe ilmoitti eroavansa ja, että Noir Désir oli lopullisesti hajonnut.[2]
Julkaisut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1987: Où veux-tu qu'je r'garde ?
- 1989: Veuillez rendre l'âme (à qui elle appartient)
- 1991: Du ciment sous les plaines
- 1992: Tostaky
- 1994: Dies Irae (live)
- 1996: 666.667 Club
- 1997: One Trip/One Noise
- 2000: En route pour la joie
- 2001: Des Visages, Des Figures
- 2005: Noir Désir en public (live)