Noir Désir
Noir Désir on ranskalainen rockyhtye.[1]
Noir Désir perustettiin Bordeaux’ssa 80-luvulla. Yhtyeen laulaja ja sanoittaja on Bertrand Cantat. Hänen lisäkseen yhtyeessä vaikuttavat Serge Tayssot-Gay kitaristina, Denis Barthe rumpalina ja Jean-Paul Roy (ennen vuotta 1996 Frédéric Vidalenc) basistina. Noir Désir saavutti suurta menestystä 90-luvulla.
Noir désirin alkutaipalella Bertrand Cantat oli vannoutunut Jim Morrison-fani (The Doorsin laulaja). Cantat pukeutui esikuvansa tapaan nahkahousuihin ja käytti intialaisia koruja. Hän on ollut kaksi kertaa äänihuulten leikkauksessa karjumisen takia.
Noir désir vastustaa kapitalismin yleismaailmallistumista (”The Holy Economic War”, ”L'homme pressé”) ja fasismia (”Here It Comes Slowly”, ”Un jour en France”). Noir Désir on osallistunut usein hyväntekeväisyyskonsertteihin. Vuonna 2002 Victoire de la musique -gaalassa (ranskalainen Emma-gaala), jossa Noir désir palkittiin, Bertrand Cantat luki erään kirjeen. Kirjeen vastaanottaja oli Vivendi Universalin johtaja (Noir désirin levittäjä ja tuottaja), ja siinä luki kuuluisaksi tullut lause: ”Me asutaan samalla planeetalla, muttei olla samasta maailmasta”.
Yhtyeen ensimmäinen albumi Où veux-tu qu’je r’garde? ilmestyi vuonna 1987, mutta menestys tuli vasta bändin toisen albumin, Veuillez rendre l’âme (à qui elle appartient), mukana vuonna 1989. Noir Désirin seuraavat kaksi albumia olivat Du ciment sous les plaines (1991) ja Tostaky (1992), joiden myötä yhtyeen kapinallinen ja kumouksellinen maine jatkoi kasvuaan.
Vuonna 1996 Noir Désirin albumi 666.667 Club saavutti suurta menestystä (”Un jour en France” ja ”L’homme pressé” olivat hittisinglejä). Vuonna 2001 yhtyeen viimeinen albumi Des visages, des figures saavutti myös suurta menestystä, ja se nimettiin vuoden rockalbumiksi ”Victoire de la musique” -gaalassa vuonna 2002.
Nykyään yhtye pitää taukoa, sillä bändin keulahahmo ja laulaja löi tyttöystäväänsä (ranskalainen näyttelijä Marie Trintignant), joka kaatui ja löi päänsä ja kuoli koomassa elokuussa 2003 Vilnassa (Liettuassa). Cantat tuomittiin taposta neljän vuoden vankeuteen.[1]
Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1987: Où veux-tu qu'je r'garde ?
- 1989: Veuillez rendre l'âme (à qui elle appartient)
- 1991: Du ciment sous les plaines
- 1992: Tostaky
- 1994: Dies Irae (live)
- 1996: 666.667 Club
- 1997: One Trip/One Noise
- 2000: En route pour la joie
- 2001: Des Visages, Des Figures
- 2005: Noir Désir en public (live)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b John Bush: Noir Désir Allmusic. Viitattu 10.10.2011. (englanniksi)
