Tämä on lupaava artikkeli.

Noe Itō

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Noe Itō
Ito Noe.png
Henkilötiedot
Syntynyt 21. tammikuuta 1895
Fukuoka
Kuollut 16. syyskuuta 1923 (28 vuotta)
Tokio
Ammatti toimittaja, kirjailija

Noe Itō (jap. 伊藤 野枝, 21. tammikuuta 1895 Fukuoka16. syyskuuta 1923 Tokio) oli japanilainen anarkisti, kirjailija, toimittaja ja yhteiskuntakriitikko, joka oli myös yksi maan ensimmäisistä feministeistä.[1] Japanin armeija murhasi Itōn vuoden 1923 Suuren Kantōn maanjäristyksen jälkeisen sekasorron yhteydessä.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itō syntyi Kyūshūn Fukuokan prefektuurissa, josta muutti teini-ikäisenä tätinsä luo Tokioon ja opiskeli Uenon tyttölukiossa. Valmistuttuaan Itō palasi kotikyläänsä, jossa hänen vanhempansa olivat järjestäneet tyttärelleen avioliiton. Itō pakeni vain viikon avioelämän jälkeen takaisin Tokioon, jossa hän muutti yhteen kouluaikaisen ihastuksensa, myös kirjailijana tunnetun englanninopettaja Jun Tsujin kanssa. Itō erosi Tsujista vuonna 1916 ja alkoi sen jälkeen seurustella Japanin tunnetuimpiin anarkisteihin lukeutuneen Sakae Ōsugin kanssa.[2]

Tokiossa Itō tutustui muun muassa Raichō Hiratsukan ajatuksiin naisten asemasta ja liittyi tämän perustamaan Seitōsha-järjestöön vuonna 1913. Kaksi vuotta myöhemmin Itō ryhtyi 20-vuotiaana ryhmän julkaiseman lehden päätoimittajaksi. Kieliä osaavana hän käänsi myös kirjallisuutta, kuten latvialais-amerikkalaisen anarkistin Emma Goldmanin ja venäläisen Pjotr Kropotkinin teoksia. Itōn tuttavapiirin kuului muun muassa filosofi Bertrand Russell, johon hän tutustui vuonna 1921.[2]

Itōn oma kirjallinen tuotanto käsittää kymmeniä lehtiartikkeleita ja omaelämäkerrallisia romaaneja, jotka käsittelevät muun muassa vanhojen perhetraditioiden rikkomista ja naisten vapautumista. Vuonna 1919 hän tuli osakkaaksi teollisuustyöläisille tarkoitettuun Rōdōundō-lehteen, ja kahta vuotta myöhemmin Itō oli mukana perustamassa sosialistista naisten järjestöä Sekirankaita.[2]

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskuussa 1923 Tokion ja Jokohaman alueella tapahtui Suuri Kantōn maanjäristys, jonka yhteydessä kuoli arviolta 110 000 ihmistä. Järistyksen jälkeen puhkesi levottomuuksia, kun alueella levisi perättömiä huhuja maassa asuvien korealaisten tekemistä ryöstöistä ja tuhopoltoista, joihin yhdistettiin myös sosialisteja ja anarkisteja. Väkijoukot surmasivat joidenkin arvoiden mukaan jopa 6 000 – 8 000 korealaista. Japanin hallitus käytti sekasortoa hyväkseen hankkituakseen eroon poliittisista vastustajistaan ja pidätti kymmenkunta henkilöä, jotka myöhemmin surmattiin.[3] Joukossa olivat Noe Itō ja Sakae Ōsugi sekä tämän kuusivuotias veljenpoika. Pidätyksen jälkeen heitä pahoinpideltiin, ja lopulta kaikki kolme kuristettiin hengiltä. Heidän ruumiinsa löydettiin myöhemmin eräästä kaivosta.[2] Samaan aikaan pidätettiin myös toinen tunnettu naisanarkisti Fumiko Kaneko.[4]

Murhien takana oli Japanin keisarillisen armeijan sotilaspoliisi Kenpeitai ja sen luutnantti Masahiko Amakasu. Amakasu sai murhista kymmenen vuoden tuomion, mutta keisari Hirohito armahti Amakasun jo neljän vuoden vankeuden jälkeen. Myöhemmin hän palveli Mantšuriassa ja teki lopulta itsemurhan Japanin antauduttua toisessa maailmansodassa.[2] Vuonna 1969 japanilainen ohjaaja Yoshishige Yoshida teki Itōn elämästä elokuvan Eros + gyakusatsu (Eros + verilöyly).[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Historical biography captures the spirit of early feminist Japan 16.6.2013. The Japan Times. Viitattu 25.1.2015.
  2. a b c d e Noe, Ito, 1895-1923 Libcom. Viitattu 25.1.2015.
  3. The Great Kantō Earthquake of 1923 Brown University. Viitattu 25.1.2015.
  4. Telfer, Tori: The Loneliness of the Female Nihilist 15.8.2017. The AWL. Viitattu 8.4.2018.
  5. Eros Plus Massacre, 1969 Stricly Film School. 2008. Viitattu 25.7.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]