Nise da Silveira

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nise da Silveira
Nise da Silveira vuonna 1970.
Nise da Silveira vuonna 1970.
Henkilötiedot
Syntynyt15. helmikuuta 1905
Maceió, Brasilia
Kuollut30. lokakuuta 30. lokakuuta 1999 (94 vuotta)
Rio de Janeiro, Brasilia
Kansalaisuus Brasilia
Koulutus ja ura
Tutkimusalue psykiatria
Tunnetut työt taideterapian edelläkävijä

Nise da Silveira (15. helmikuuta 1905 Maceió, Brasilia30. lokakuuta 1999 Rio de Janeiro, Brasilia[1][2]) oli brasilialainen psykiatri, Carl Jungin oppilas.[3] Hän oli taideterapian edelläkävijä joka suositteli kuntouttavaa toimintaterapiaa mielisairauksien hoitoon aikana jolloin yleisimpiin hoitomenetelmiin kuuluivat lobotomia ja sähköshokit.[4]

Da Silveira syntyi 1905 Maceióssa, Brasiliassa. Hänen isänsä oli matematiikanopettaja Faustino Magalhães da Silveira ja äiti oli pianisti Maria Lídia da Silveira. Hän aloitti 16-vuotiaana Bahiassa lääketieteen opinnot ja oli luokkansa ainoa nainen. Hän valmistui 21-vuotiaana psykiatriaan erikoistuneena. Hän avioitui lääkäri Mário Magalhãesin kanssa ja he muuttivat Rio de Janeiroon jossa da Silveira oli kuusi vuotta töissä psykiatrisessa sairaalassa.[1] Vuonna 1934 hän joutui vangituksi puolentoista vuoden ajaksi kun hänen työtoverinsa kavalsi hänet marksilaisen kirjallisuuden hallussapidosta ja häntä syytettiin kommunismista.[4][1]

Päästyään vankilasta hän ei voinut palata julkiselle puolelle töihin ennen armahdusta, ja vasta sen jälkeen hän pääsi palaamaan psykiatriselle osastolle. Hän pettyi usein hototapoihin joita piti väkivaltaisina ja epäinhimillisinä. Da Silveira oli kapinallinen joka sai innoitusta valtavirran ulkopuolelta psykiatrian alalta ja sen ulkopuolelta.[4][1] Hän sai vaikutteita silloisesta valtavirrasta poikkeavilta psykiatreilta kuten: R. D. Laingilta, David Cooperilta ja Maxwell Jonesilta, ja alkoi heidän innoittamanaan kehittämään uusia tapoja kroonisesti mielisairaiden potilaiden kanssa työskentelyyn ja hoitoon.[4]

Uusien hoitojen kehittäminen johti siihen että da Silveira perusti vuonna 1946 osaston, jossa potilaita rohkaistiin ilmaisemaan tuntitaan maalauksen ja kuvanveiston keinoin. Hän sovelsi Jungin oppeja potilaiden teosten tulkintaan, ja koetti näin ymmärtää potilaiden oireiden alla piileviä psykoottisia prosesseja. Menetelmä oli tuloksekas ja monet potilaat pystyivät palaamaan arkielämään. Potilastöitä laitettiin esille myös da Silveiran perustamaan Alitajuisen taidemuseoon (Museu de Imagens do Inconsciente). Da Silveira kokeili myös eläinten käyttämistä terapian apuna.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Vainsencher, Semira Adler ; Tekstin englanniksi kääntänyt Leamy, Peter joulukuussa 2016.: Nise da Silveira Joaquim Nabuco Foundation. 29.5.2009. Viitattu 30.4.2021. (englanniksi)
  2. Obituaries Los Angeles Times. 3.11.1999. Viitattu 21.10.2020. (englanniksi)
  3. Vida e Obra - Módulo Comemorativo Centenário Nise da Silveira Centro Cultural do Ministério da Saúde. Viitattu 27.4.2019. (espanjaksi)
  4. a b c d e Kowalski, Christopher: Nise da Silveira (1905–1999), Brazilian psychiatrist and pioneer of rehabilitation psychiatry – extra. The British Journal of Psychiatry, 2.1.2018, 209. vsk, nro 4, s. 318. doi:10.1192/bjp.bp.116.190199. Artikkelin verkkoversio Viitattu 30.4.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.