Niobiumpentoksidi
| Niobiumpentoksidi | |
|---|---|
-oxid.png) |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | Nb2O5 |
| Moolimassa | 265,81 g/mol |
| Ulkomuoto | Valkoisia kiteitä[1] |
| Sulamispiste | 1 520 °C[2] |
| Tiheys | 4,47 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene[1] |
Niobiumpentoksidi eli niobium(V)oksidi (Nb2O5) on yksi niobiumin oksideista. Ainetta käytetään metallisen niobiumin tuotannossa ja elektroniikassa. Niobium muodostaa myös monoksidin ja dioksidin.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Niobiumpentoksidi on huoneenlämpötilassa kiinteää valkoista ainetta. Se ei liukene veteen ja hapoistakin sen liuottaa vain vetyfluoridi. Luonteeltaan se on hapan oksidi ja reagoi emästen kuten hydroksidien tai karbonaattien kanssa muodostaen niobaatteja. Niobiumpentoksidi voi muodostaa myös geelimäisen hydraatin, jota nimitetään niobiumhapoksi.[1]
Niobiumpentoksidilla on kolme faasia α-, β- ja γ. Näistä alkeiskopiltaan monokliininen on stabiilein. Kuumentamalla γ-faasia yli 830 °C lämpötilaan muuttaa kiderakenteen reversiibelisti α- ja β-muodoiksi. Kuumennettaessa niobiumpentoksidia edelleen tapahtuu 1 095 °C lämpötilassa toinen reversiibeli faasimuutos, jossa β-niobiumpentoksidi muuntuu α-muodoksi.[3]
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Niobiumpentoksidia valmistetaan kuumentamalla niobiumhappoa[1] Yhdistettä voidaan tuottaa myös kuumentamalla niobiumkarbidia tai -nitridiä tai hydrolysoimalla niobaatteja tai muita niobiumyhdisteitä. Muodostuva niobiumpentoksidi on usein geelimäistä ja vaikea suodattaa. Tuote kuivataan 800–1 100 °C lämpötilassa.[3][4]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suurin osa niobiumpentoksidista käytetään metallisen niobiumin valmistukseen. Niobiummetallia valmistetaan pelkistämällä niobiumpentoksidia alumiinioksidilla tai hiilellä. Sitä käytetään myös dielektrisenä materiaalina kondensaattoreissa ja muiden niobiumyhdisteiden tuotannossa.[5][1][2][3][4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 691. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 6.2.2011). (englanniksi)
- ↑ a b George W. A. Milne: Gardner's commercially important chemicals, s. 439. John Wiley and Sons, 2005. ISBN 978-0-471-73518-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 6.2.2011). (englanniksi)
- ↑ a b c James E. Schlewitz :"Niobium and Compounds", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001.
- ↑ a b Joachim Eckert: "Niobium and Niobium Compounds", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2002.
- ↑ C. K. Gupta: Chemical metallurgy: principles and practice, s. 393. Wiley-VCH, 2003. ISBN 978-3527303762. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 6.2.2011). (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- PubChem: Niobium pentoxide (englanniksi)
- ChemBlink: Niobium oxide (englanniksi)