Nils Arne Eggen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nils Arne Eggen
Nils Arne Eggen (cropped).JPG
Henkilötiedot
Syntymäaika 17. syyskuuta 1941
Syntymäpaikka Orkdal, Sør-Trøndelag, Norja
Kuolinaika 19. tammikuuta 2022 (80 vuotta)
Kuolinpaikka Orkdal, Sør-Trøndelag, Norja
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1957–1959 Orkdal
1960–1963 Rosenborg
1964–1966 Vålerenga
1967–1969 Rosenborg
Maajoukkue
1963–1969 Norja 29 (0)
Valmennusura
1971–1972 Rosenborg
1973–1974 Norja U21
1974–1977 Norja
1976 Rosenborg
1978–1982 Rosenborg
1983–1985 Orkdal
1986–1987 Moss
1986–1987 Norja U23
1988–1997 Rosenborg
1999–2002 Rosenborg
2010 Rosenborg

Nils Arne Eggen (17. syyskuuta 194119. tammikuuta 2022) oli norjalainen jalkapallovalmentaja ja puolustaja. Hän oli Norjan historian menestyneimpiä valmentajia. Eggen muistetaan työstään Rosenborgissa, jonka päävalmentajana hän toimi yli 20 vuoden ajan. Hän voitti seurassa Norjan-mestaruuden viidellä eri vuosikymmenellä.

Ura pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eggen aloitti oman peliuransa 15-vuotiaana Orkdal IL:n joukkueessa. Siirryttyään opiskelemaan Trondheimiin hän jatkoi peliuraansa Rosenborgissa ja voitti seuran kanssa Norjan cupin debyyttikaudellaan 1960. Neljän RBK-kauden jälkeen Eggen siirtyi Vålerengaan, jossa pelasi kolme kautta ja voitti mestaruuden 1965.

Oslon visiitin jälkeen Eggen palasi 1966 takaisin Rosenborgiin, jota edusti uransa loppuun, vuoteen 1969 saakka. Hän oli keskeisessä roolissa RBK:n voittaessa kaksi Norjan-mestaruutta ja 1968 Eggen valittiin vuoden pelaajaksi.

Norjan maajoukkueessa Eggen pelasi 29 maaottelua.

Meriitit pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Norjan-mestaruus (3): 1965, 1967, 1969
  • Norjan cup: 1960

Ura valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eggen aloitti valmennusuransa kolmikymppisenä Rosenborgin päävalmentajana vuonna 1971. Yhdessä entisen pelikaverinsa Tor Røste Fossenin kanssa hän johdatti RBK:n seurahistorian ensimmäiseen tuplamestaruuteen 1971. Seuraavan kauden jälkeen Eggen siirtyi Norjan alle 21-vuotiaiden maajoukkueen päävalmentajaksi ja 1974 A-maajoukkueen peräsimeen. Hän toimi maajoukkuevalmentajana kolme vuotta onnistumatta luotsaamaan Norjaa arvokisoihin. Hän toimi Rosenborgin päävalmentajana kaudella 1976 ja palasi seuraan kokopäiväiseksi kaudeksi 1978.

Eggenin nosti Rosenborgin takaisin Norjan pääsarjaan ja kärjen tuntumaan. Vaikka mestaruudet jäivät tällä kertaa puuttumaan, oli Eggen onnistunut palauttamaan trondheimiläisjalkapallon takaisin maan eliittiin. 1983 hän siirtyi kasvattajaseuransa Orkdal IL:n päävalmentajaksi ja 1986 Mossin peräsimeen. Mossissa Eggen voitti uransa toisen mestaruuden kaudella 1987. Mestaruus oli yksi Norjan jalkapallohistorian suurista yllätyksistä ja Eggenin jätettyä seuran se putosi pääsarjasta.

Moss-pestinsä jälkeen Eggen palasi Rosenborgiin ja aloitti dynastian rakentamisen. Eggenin seuraavien yhdeksän kauden aikana Rosenborg voitti kahdeksan mestaruutta ja lisäksi kolme cupin mestaruutta. Rosenborgista tuli käsite ja Pohjoismaiden ehdoton suurseura. Eggenin kaudella Rosenborg otti muun muassa seurahistoriansa suurimman voiton, 10–0, SK Brannista. Vuonna 1995 seura pääsi myös ensimmäistä kertaa mukaan Mestarien liigaan, mikä paransi seuran taloudellista tilannetta entisestään.

Kauden 1997 jälkeen Eggen siirtyi kauden ajaksi sivuun päävalmentajana tehtävistä palaten kentän laidalle jälleen kaudeksi 1999. Tuloksena oli neljä perättäistä Norjan-mestaruutta. Eggen lopetti huikean uransa seuran päävalmentajana kauden 2002 jälkeen, luonnollisesti mestarina. Eggenin aikakausi oli Rosenborgin totaalista dominointia Norjassa, sillä mestaruus karkasi vain kerran muualle – 1989 Lillestrøm SK otti yllätysmestaruuden. Lisäksi Rosenborg pelasi huikeita otteluita Mestarien liigassa voittaen muun muassa Real Madridin 2–0.

Vuonna 2003 Eggen palkittiin Pyhän Olavin ritarikunnan kunniamerkillä ansioistaan norjalaisessa jalkapallossa.

Eggen palasi kesäkuun alussa 2010 Rosenborgin päävalmentajaksi, kun Erik Hamrénin sopimus seuran kanssa päättyi. [1] Eggenin johdolla Rosenborg jatkoi menestyskulkuaan ja varmisti mestaruuden kaksi kierrosta ennen liigan loppua. Eggenille mestaruus oli pitkän valmennusuran 15. Hänestä tuli myös viidellä eri vuosikymmenellä Norjan mestaruuden voittanut valmentaja. [2]

Meriitit valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Norjan-mestaruus (15): 1971, 1987, 1988, 1990, 1992, 1993, 1994, 1995, 1996, 1997, 1999, 2000, 2001, 2002, 2010
  • Norjan cup (6): 1971, 1988, 1990, 1992, 1995, 1999
    • Hopeaa (2): 1972, 1991
  • Norjan vuoden valmentaja (5): 1990, 1994, 1995, 1996, 1999

Pelifilosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eggenin pelifilosofia sai vaikutteita erityisesti totaalisen jalkapallon edelläkävijältä, Rinus Michelsiltä. Eggen piti tärkeän nimenomaan joukkuepelaamista, sillä joukkue on aina yksilöidensä summa. Hän suosi nopeita ja laajoja vastahyökkäyksiä peluuttaen miehistöään yleensä 4–3–3-muodostelmalla.[3]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eggenin vaimo Karin Pauline kuoli syöpään 71-vuotiaana 26. maaliskuuta 2011. [4] Heidän poikansa Knut Torbjørn teki myös uraa jalkapalloilijana ja valmentajana. Hän kuoli 51-vuotiaana 20. helmikuuta 2012. [5][6] Eggenillä oli viimeisinä vuosinaan terveyshuolia ja häneltä jouduttiin amputoimaan molemmat jalat, minkä vuoksi hän liikkui loppuelämänsä ajan pyörätuolilla.[7]

Eggen kuoli 19. tammikuuta 2022 kotonaan Orkdalissa 80-vuotiaana.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Edeltäjä:
ei jaettu
Trond Sollied
Trond Sollied
Norjan vuoden valmentaja
1990
1994, 1995, 1996
1999
Seuraaja:
Benny Lennartsson
Dag Vidar Kristoferssen
Benny Lennartsson
Edeltäjä:
George Curtis
George Curtis
Bjørn Rime
Arne Dokken
Trond Sollied
Erik Hamrén
Rosenborgin päävalmentaja
1971–1972
1976
1978–1982
1988–1997
1999–2002
6–12/2010
Seuraaja:
Tor Røste Fossen
Bjørn Rime
Tommy Cavanagh
Trond Sollied
Åge Hareide
Jan Jönsson
Edeltäjä:
George Curtis
Norjan maajoukkueen päävalmentaja
1974–1977
Seuraaja:
Tor Røste Fossen