Nikolai Savin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Nikolai Savin (s. 18. maaliskuuta 1874 Pietari) oli venäläinen teekauppias, jolle myönnettiin Suomessa 1913 kauppaneuvoksen arvo.[1]

Savinin vanhemmat olivat kauppias A. K. Savin ja Helena Savina. A. K. Savin omisti Pietarissa 1856 perustetun teetukkuliikkeen, joka toi Venäjälle teetä Kiinasta. Liike toimi myös useissa Euroopan maissa Venäjän ohella. Vuonna 1886 Helsinkiin perustettiin teen maahantuontiin ja tukkukauppaan erikoistunut Handelshuset A. K. Savin, jonka toimitilat olivat aluksi Mikonkatu 17:ssä. A. K. Savin ja hänen poikansa Nikolai asuivat Pietarissa mutta he kävivät useita kertoja vuodessa Helsingissä asuen aluksi hotelli Kämpissä, ja sitten hotelli Kleinehissa. Nikolai Savin vastasi Helsingin liikkeen toiminnasta 1890-luvun lopulta lähtien. Liike alkoi tuoda Suomeen teen ohella myös kahvia, siirappia ja sokeria ja se kasvoi ajan myötä keskisuureksi tukkuliikkeeksi. Liikkeella oli oma vähittäismyymälä Pohjoisesplanadi 27:ssä ja tukkumyymälä ja varasto vuodesta 1899 alkaen Läntinen Heikinkatu 10:ssä.[1][2][3]

Vuonna 1901 Helsingin toimintojen esimieheksi tuli 1888 liikkeen palvelukseen kauppamatkustajaksi tullut Peter (Pekka) Buchert (1868–1925) ja Savinin Helsingin sivuliikkeen toiminta siirtyi ajan myötä kokonaan hänen vastuulleen. Vuoden 1917 Venäjän vallankumouksen jälkeen Nikolai Savin myi Helsingin liikkeen Buchertille. Pekka Buchertin kuoltua 1925 liikettä johti hänen poikansa Boris Buchert (1900–1929) ja tämän kuoltua Boris Buchertin puoliso Cessi Buchert. Kauppahuone A. K. Savin toi teetä Suomeen nyt suoraan Kiinasta vanhojen liikesuhteiden avulla. Liikkeen palveluksessa oli vuodesta 1900 alkaen teelaatujen tuntija ja teensekoittaja herra Nikolai Kischis (s. 1876). Liikkeen tunnettuja teelaatuja olivat Kukkatee n:o 100 sekä Mustatee n:ot 100, 110, 120 ja 140. Savinin liikkeen toiminta päättyi Suomessa todennäköisesti sotavuosien aikana. Nikolai Savin itse muutti Venäjän vallankumouksen jälkeen asumaan Suomen puolelle Karjalan kannakselle Uudenkirkon pitäjään. Hän vieraili Buchertien luona Helsingissä vielä 1920-luvulla.[1][2][3][4][5][6][7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]