Nikkelibromidi
| Nikkelibromidi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | NiBr2 |
| Moolimassa | 218,49 |
| Ulkomuoto | Kidevedettömänä keltaista kidevedellisenä keltaista tai sinivihreää[1] |
| Sulamispiste | 963 °C[1] |
| Tiheys | 5,1 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | 567 g/l (20 °C)[2] |
Nikkelibromidi (NiBr2) on nikkeli- ja bromidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä ja päällystettäessä muita metalleja nikkelillä elektrolyyttisesti.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa kidevedetön nikkelibromidi on keltaisina ja hygroskooppisina lehtimäisinä kiteinä ja sen alkeiskoppi on romboedrinen. Yhdisteellä on kaksi kidevedellistä muotoa: kellanvihreä trihydraatti (NiBr2·3H2O) ja sinisenvihreä heksahydraatti (NiBr2·6H2O). Nikkelibromidi liukenee erittäin hyvin veteen ja liukoisuus kasvaa lämpötilan kasvaessa. Aine muodostaa komplekseja muun muassa dimetoksietaanin kanssa.[1][2][3][4]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nikkelibromidia valmistetaan kuumentamalla nikkelijauhetta bromin kanssa.[3]
- Ni + Br2 → NiBr2
Nikkelibromidia voidaan käyttää elektrolyyttinä päällystettäessä metalleja nikkelillä. Orgaanisen kemian synteeseissä sitä voidaan käyttää katalyyttinä butadieenin dimerisoinneissa, valmistettaessa syklisiä hiilivetyjä butadieenistä, mietona Lewis-happona ja aryylihalogenidien ristikytkentäreaktioissa. Lisäksi siitä voidaan valmistaa organonikkeliyhdisteitä, kuten nikkeloseenia.[1][2][3][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e D. H. Antonsen & Dayal T. Meshri: Nickel Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2005. Viitattu 19.8.2016
- ↑ a b c R. Frim & S. D. Ukeles: Bromine, Inorganic Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 19.8.2016
- ↑ a b c Thomas Scott & Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 686. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ Dale L. Perry & Sidney L. Phillips: Handbook of inorganic compounds, s. 289. CRC Press, 2016. ISBN 9781439814628. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.8.2016). (englanniksi)
- ↑ Tien-Yau Luh & Chi-Hong Kuo: Nickel(II) Bromide, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2001. Teoksen verkkoversio Viitattu 19.8.2016