Pikkuängelmä

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Niittypikkuängelmä)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pikkuängelmä
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ranunculales
Heimo: Leinikkikasvit Ranunculaceae
Suku: Ängelmät Thalictrum
Laji: minus
Kolmiosainen nimi

Thalictrum minus
L.

Katso myös

  Pikkuängelmä Wikispeciesissä
  Pikkuängelmä Commonsissa

Pikkuängelmä (Thalictrum minus) leinikkikasvien (Ranunculaceae) heimoon ja ängelmien (Thalictrum) sukuun kuuluva kasvilaji. Se jaetaan useaan eri alalajiin, joista Suomessa esiintyy kaksi: niittypikkuängelmä (Thalictrum minus ssp. minus) ja keminpikkuängelmä eli keminängelmä (Thalictrum minus ssp. elatum)[1]. Näiden lisäksi pikkuängelmäm alalajeja ovat hietapikkuängelmä (Thalictrum minus ssp. arenarium), suonipikkuängelmä (Thalictrum minus ssp. olympicum), nystypikkuängelmä (Thalictrum minus ssp. pubescens) ja unkarinpikkuängelmä (Thalictrum minus ssp. pseudominus).[2] Alalajit eroavat toisistaan muun muassa koon sekä lehtien ja kukinnon ulkonäön perusteella, mutta niitä on usein vaikeaa erottaa toisistaan.[3]

Yleisesti ottaen pikkuängelmä on monivuotinen, keskikokoinen, ruohovartinen kasvilaji, joka on tunnistettavissa lehtiensä sekä kukintonsa ulkonäön perusteella. Pikkuängelmän koko riippuu kuitenkin kyseessä olevasta alalajista; nimialalaji niittypikkuängelmä on korkeakasvuisempi kuin hietapikkuängelmä.[3]

Pikkuängelmän varsi on runsaasti haarova ja haarat sijaitsevat varressa vuoroittain eri puolilla. Lehdet ovat suuria, kolmikulmaisia ja kolme tai neljä kertaa parilehdykkäisiä. Lehdykät ovat pyöreitä ja suunnilleen yhtä pitkiä kuin leveitäkin. Pikkuängelmän kukinto on rento, runsaskukkainen ja ulkomuodoltaan pyramidimainen. Kukat ovat pieniä ja nuokkuvia. Laji kukkii kesäkuusta elokuulle. Sen hedelmä on perätön pähkylä.[3]

Pikkuängelmä kasvaa kuivilla ja soraisilla kasvupaikoilla yleensä lähellä merta, kuten rantavalleilla ja -niityillä[3].

  1. Raino Lampinen & Tapani Lahti: Kasviatlas 2017: Pikkuängelmä (Thalictrum minus) Kasviatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 23.12.2018.
  2. Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Thalictrum minus Kassu — Kasvien suomenkieliset nimet. Viitattu 23.12.2018.
  3. a b c d Den virtuella floran: Kustruta (Thalictrum minus) Den virtuella floran. 1998. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 23.12.2018. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]