Nettovelkaantumisaste

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Nettovelkaantumisaste eli gearing on tilinpäätösanalyysissä tunnusluku, joka kuvaa yrityksen velkaantuneisuutta. Nettovelkaantumisaste kertoo, kuinka paljon yrityksellä on korollista velkaa, jota se ei kykenisi välittömästi maksamaan kassavaroillaan pois. Nettovelkaantumisaste ilmoitetaan prosentteina omasta pääomasta.[1] Mitä alempi nettovelkaantumisaste on, sitä vahvempi on yrityksen pääomarakenne.[2]

Nettovelkaantumisaste-tunnuslukua käytetään varsinkin pörssiyritysten kohdalla ja kansainvälisissä vertailuissa.[3]

Sana gearing viittaa velkavipuun.[1]

Laskentakaava[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nettovelkaantumisaste lasketaan jakamalla korolliset nettovelat yrityksen omalla pääomalla.[1][3]

Jakoviivan yläpuolella olevaa summaa kutsutaan korolliseksi nettovelaksi. Se on velka, jolle on maksettava korkoa ja josta on vähennetty ne varat, jotka ovat käteistä tai lähellä sitä.[1] Rahavaroina vähennetään rahat ja arvopaperit.[2]

Omaan pääomaan lisätään mahdollinen vähemmistöosuus.[3]

Ohjearvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mitä korkeampi nettovelkaantumisaste, sitä velkaantuneempi yritys. Korkea velkaantuneisuus lisää riskiä sekä rajoittaa yrityksen taloudellista liikkumavaraa ja kasvumahdollisuuksia. Mitä korkeampi nettovelkaantumisaste on, sitä hankalampi yrityksen on saada lisärahoitusta. Matala nettovelkaantumisaste ei toisaalta takaa mahdollisuutta lainan saantiin.[4]

Nettovelkaantumisasteen ”hyvän taloudenpidon” ylärajana pidetään 100 %. Tämä perustuu siihen, että luotonantaja ei normaalisti ota yrityksen toiminnasta suurempaa riskiä kuin omistajakaan. Ohjearvot ovat:[1]

  • enintään 50 %: hyvä
  • 51–100 %: tyydyttävä
  • yli 100 %: heikko

Jos luku on negatiivinen, yhtiö on nettovelaton ja siis erittäin vakavarainen. Silloin yrityksellä ei ole korollista velkaa tai se voitaisiin maksaa pois kassavaroista.[3][4]

Nettovelkaantumisaste vai omavaraisuusaste?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rahoitusaseman arvioinnissa nettovelkaantumisaste ja omavaraisuusaste ovat toistensa kanssa samankaltaisia tunnuslukuja.[2] Velkaisuuden mittarina nettovelkaantumisaste on tarkempi. Yrityksellä voi olla paljon velkaa, mutta jos velka on korotonta ja yrityksellä paljon rahavaroja, velka ei huononna yrityksen toimintaedellytyksiä, vaikka omavaraisuusasteesta niin voisi luulla.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Salmi, Ilari: Mitä tilinpäätös kertoo?. Edita Publishing Oy, 2010. ISBN 978-951-37-5734-2.
  2. a b c Ikäheimo, Seppo: Tilinpäätösanalyysi omistajan näkökulmasta. Yrityksen taloushallinto tänään, 2014. Vaasa: Vaasan Yritysinformaatio Oy. ISBN 978-951-96324-4-5.
  3. a b c d Kaisanlahti, Timo – Leppiniemi, Jarmo – Leppiniemi, Raili: Tilinpäätöksen tulkinta. Helsinki: Alma Talent, 2017. ISBN 978-952-14-3247-7.
  4. a b Nettovelkaantumisaste-% (Net Gearing) | Tunnuslukuopas | Balance Consulting www.balanceconsulting.fi. Viitattu 1.3.2018.