Tämä on lupaava artikkeli.

Ned Kelly

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Edward Kelly
Ned Kelly kuvattuna päivä ennen teloitustaan.
Ned Kelly kuvattuna päivä ennen teloitustaan.
Henkilötiedot
Syntynytkesäkuu 1855
Beveridge, Victoria
Kuollut11. marraskuuta 1880
Melbourne, Victoria
Muut tiedot
Lempinimet Ned Kelly

Edward ”Ned” Kelly[1] (kesäkuussa 1854 tai 1855 Beveridge, Victoria – 11. marraskuuta 1880 Melbourne, Victoria) oli australialainen bushranger ja lainsuojaton.[2] Kelly uhmasi Victorian siirtokunnan huonomaineista poliisia ja muita viranomaisia, ja siksi hänestä tuli Australiassa sankarihahmo. Kelly on säilyttänyt kansallissankarin maineensa Australiassa vielä 2000-luvullakin, ja hänet on usein kuvattu yhteiskunnallisia epäkohtia vastaan nousseena kapinallisena. Kelly oli irlantilaista sukujuurta.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ned Kelly oli John ”Red” Kellyn ja Ellen Quinnin kahdeksasta lapsesta vanhin. Lapsena Ned Kelly pelasti toisen pojan hukkumasta ja sai siitä kiitokseksi pelastetun pojan perheeltä palkinnoksi vihreän silkkivyön.[2] Ned kävi koulua Avanelissa isänsä kuolemaan joulukuuhun 1866 saakka. Hän joutui jo murrosiässä erilaisiin selkkauksiin poliisin kanssa. Ned pidätettiin vuonna 1869 kiinalaisen miehen pahoinpitelystä, mutta syytettä häntä vastaan ei lopulta nostettu. Seuraavana vuonna hänet pidätettiin jälleen, tällä kertaa epäiltynä yhteyksistä Harry Power –nimiseen rikolliseen. Syytettä ei taaskaan viety loppuun.[3]

Lainsuojattomaksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kellyn perheen kotona Gretassa Victorian koillisosassa tapahtui huhtikuussa 1878 välikohtaus, jonka yhteydessä Fitzpatrick-niminen poliisikonstaapeli haavoittui. Fitzpatrickin mukaan Ned Kelly oli ampunut häntä, kun hän oli käynyt Kellyjen luona selvittelemässä erästä karjavarkautta. Kellyjen perheen mukaan perheen äiti oli lyönyt Fitzpatrickia hiililapiolla tämän lähenneltyä perheen tytärtä. Ned Kelly ei tämän version mukaan ollut edes paikalla. Sekä aikalaiset että jälkipolvet ovat epäilleet epärehellisenä alkoholistina tunnetun Fitzpatrickin kertomusta. Olipa Ned Kelly syytön tai ei, hän ei uskonut mahdollisuuksiinsa saada asiaa selvitettyä, vaan katosi erämaahan piileskelemään yhdessä Dan-veljensä kanssa. Vanhat ystävät Joe Byrne ja Steve Hart liittyivät pian heidän seuraansa.[1] Kellyn äiti tuomittiin Fitzpatrickin todistajanlausunnon perusteella kolmen vuoden vankeuteen avunannosta murhayritykseen.[2]

26. lokakuuta 1878 Kellyn joukko yllätti Stringybark Creekin lähellä leiripaikalla olleet poliisit, jotka olivat etsimässä heitä. Tulitaistelussa kuoli kolme poliisia (Michael Kennedy, Thomas Lonigan ja Michael Scanlan). Neljäs poliisi (Thomas McIntyre) säilyi hengissä ja pääsi pakenemaan. Tapauksen jälkeen Kellyn joukko julistettiin Victorian parlamentin päätöksellä lainsuojattomaksi[4] ja etsinnöistä muodostui massiivinen poliisioperaatio.[1]

Ned Kellyn legenda syntyy

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kellyn joukko suoritti suurta huomiota herättäneet pankkiryöstöt Euroassa (joulukuu 1878) ja Jerilderiessä (helmikuu 1879). Jälkimmäisen ryöstön yhteydessä Kelly poltti kaikki pankin velkakirjat, mikä kasvatti hänet mainettaan yhteiskunnallisia epäkohtia vastaan taistelevana kapinallisena. Kellyn jälkimaineeseen on vaikuttanut suuresti myös ”Jerilderien kirjeenä” tunnettu avoin kirje, jonka Kelly saneli Joe Byrnelle. Kelly ojensi kirjeen Jerilderien pankkiryöstön yhteydessä pankkivirkailija Edward Livingille, joka toimitti kirjeen viranomaisille, vaikka Kelly oli pyytänyt Livingiä toimittamaan kirjeen julkisuuteen.[2] 7 391 sanan pituisessa kirjeessä Kelly perusteli toimintaansa viittaamalla kaltaistensa katolilais-irlantilaisten pienviljelijöiden huonoon asemaan suurten karjatilallisten (Squatters) puristuksessa. Kirjettä käytettiin Kellyn oikeudenkäynnissä vuonna 1880[2], minkä jälkeen kirje palautettiin Livingille ja pysyi yksityisomistuksessa vuoteen 2000, jolloin kirje päätyi Victorian osavaltionkirjaston kokoelmiin.[5]

Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta: The Jerilderie Letter (englanniksi)

Kellyn koplasta luvattu kiinniottopalkkio kasvoi ennennäkemättömään 8 000 puntaan. Maaliskuussa 1879 joukko katosi, eikä siitä kuulunut mitään yli vuoteen. Lainsuojattomuusjulistus raukesi. Kesäkuussa 1880 koplasta saatiin taas tietoa, kun Joe Byrne murhasi poliisin ilmiantajaksi paljastuneen vanhan ystävänsä Aaron Sherrittin[3].

Viimeiset vaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ned Kellyn kuolinnaamio näytteillä Old Melbourne Gaolissa.
Ned Kellyn Glenrowanin tulitaistelussa käyttämä kotitekoinen haarniska Victorian osavaltionkirjastossa Melbournessa.

Kellyn joukko saarrettiin Glenrowanissa, Victoriassa 28. kesäkuuta 1880. Poliisit piirittivät Kellyn joukkoa, joka oli linnoittautunut rouva Jonesin majataloon ja suojautunut kotitekoisin, rautalevyistä tehdyin haarniskoin ja kypärin. Kellyn rikoskumppanit kuolivat piiritystä seuranneessa tulitaistelussa. Ulos poliisit haastamaan lähtenyt Kelly sai yhteensä 28 osumaa, mutta vasta osuma suojaamattomaan jalkaan sai hänet kaatumaan. Hänet saatiin kiinni hengissä.[1][6] Poliisin tappiot jäivät yhteen haavoittuneeseen.

Kellyn tuomitsi kuolemaan sama tuomari, Redmond Barry, joka oli aiemmin tuominnut Kellyn äidin vankeuteen.[2] Kelly hirtettiin 11. marraskuuta 1880 Melbournessa samassa vankilassa, jossa hänen äitinsä oli samaan aikaan kärsimässä kolmen vuoden vankeusrangaistusta vuonna 1878 sattuneen välikohtauksen vuoksi.[1] Kellyn viimeisten sanojen kerrotaan olleen ”Ah well, I suppose it has come to this” (”Näin siinä sitten taisi käydä”) tai ”Such is life” (”Sellaista on elämä”).[2]

Kuoleman jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kellyn kaula katkaistiin teloituksen jälkeen ja hänen ruumiinsa haudattiin joukkohautaan vankilan alueelle. Kellyn pääkallo oli näytteillä Old Melbourne Gaolissa lasivitriinissä, mutta kallo varastettiin sieltä vuonna 1978. Vuonna 1929 Kellyn ja muiden vankien maalliset jäännökset siirrettiin Old Melbourne Gaolista Pentridgen vankilan alueelle joukkohautaan ja Kellyn tarkka hautapaikka jäi tuntemattomaksi. Vuonna 2009 eräs maanviljelijä toimitti oikeuslääketieteilijöille pääkallon, jota hän väitti Kellyn pääkalloksi. Väitettä ei pystytty todentamaan, mutta tapauksen johdosta päätettiin yrittää Kellyn luurangon tunnistamista.[7] Vuonna 2011 australialaiset tutkijat yhteistyössä argentiinalaisen oikeuslääketieteellisen laboratorion kanssa tunnistivat Kellyn luurangon 33 muun luurangon joukosta. Luuranko tunnistettiin muiden menetelmien ohella DNA-tutkimuksen keinoin vertaamalla luurangon DNA:ta Kellyn sisaren elossa olevasta jälkeläisestä saatuun DNA-näytteeseen.[7][8] Suurin osa Kellyn pääkallosta on edelleen kateissa.[9][10]

Elokuussa 2012 Australian parlamentti ilmoitti, että Kellyn luuranko palautetaan hänen omaisilleen.[11] Kellyn maalliset jäännökset haudattiin hänen omaistensa läsnä ollessa Gretan hautausmaalle 20. tammikuuta 2013 lähelle hänen äitinsä merkitsemätöntä hautapaikkaa. Myös Dan Kelly ja Steve Hart on haudattu samalle hautausmaalle.[9]

Populaarikulttuurissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvien aiheena

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1906 sai ensi-iltansa Melbournessa kuvattu, Charles Taitin ohjaama yli tunnin mittainen mykkäelokuva The Story of the Kelly Gang, josta tuli kassamenestys. Elokuvasta on säilynyt nykypäiviin vain vajaa neljännes, ja se on listattu Unescon Maailmanmuisti -rekisteriin.[12][13]

Mick Jagger näytteli pääosaa vuoden 1970 elokuvassa Ned Kelly, jonka ohjasi Tony Richardson.[14] Gregor Jordan ohjasi vuonna 2003 ilmestyneen elokuvan Ned Kelly, jossa Kellyä näytteli Heath Ledger.[15] Vuonna 2019 sai ensi-iltansa Peter Careyn romaaniin perustuva elokuva True History of the Kelly Gang, jonka ohjasi Justin Kurzel ja jonka pääosaa näyttelee George MacKay.[16]

Kirjallisuudessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A. Bertram Chandlerin romaani Kelly Country (1983) on vaihtoehtoinen historia, jossa kerrotaan kuvitteellisista seurauksista Australialle ja koko maailmalle, mikäli Ned Kelly olisi saanut elää.[17]

Robert Drewen romaani Our Sunshine (1991) oli perustana Gregor Jordanin ohjaamalle vuoden 2003 elokuvalle Ned Kelly.[18]

Peter Carey sai vuoden 2001 Booker-palkinnon historiallisesta romaanistaan True History of the Kelly Gang (2000), jonka on suomentanut Seppo Loponen nimellä Kellyn kopla. Tosi tarina (2002).[19]

Ned Kelly kuvataiteessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sidney Nolan maalasi 1940-luvulla Ned Kelly -aiheisen sarjan ekspressionistisia maalauksia, joita pidetään 1900-luvun australialaisen taiteen merkkiteoksina. Teoksia on nähtävänä Australian kansallisgalleriassa (engl. National Gallery of Australia) Canberrassa.[20] Ned Kelly esiintyy myös australialaisen Albert Tuckerin taiteessa.[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Museum Victoria: The Kelly Gang museumvictoria.com.au. Arkistoitu 11.4.2010. Viitattu 5.7.2010. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h State Library of Victoria: Ned Kelly Fact Sheet slv.vic.gov.au. Arkistoitu 8.9.2014. Viitattu 5.7.2010. (englanniksi)
  3. ↑ a b Barry, John V.: Kelly, Edward (Ned)(1855–1880) Australian Dictionary of Biography. Viitattu 11.6.2012. (englanniksi)
  4. ↑ THE FELONS' APPREHENSION ACT (ACT 612) NedKellyBushranger / Bailup.com. 5.7.2002. Arkistoitu 10.1.2009. Viitattu 15.12.2010. (englanniksi)
  5. ↑ Jerilderie Letter State Library of Victoria. Arkistoitu 10.6.2012. Viitattu 18.6.2012. (englanniksi)
  6. ↑ Tieteen kuvalehti Historia 8/2014, s.77
  7. ↑ a b Megan Levy: Ned Kelly’s remains found The Age. 1.9.2011. Viitattu 1.9.2011. (englanniksi)
  8. ↑ Kuuluisan australialaisrosvon päätön luuranko löytyi HS.fi. 1.9.2011. Viitattu 1.9.2011.
  9. ↑ a b Benjamin Preiss: In a dusty country cemetery, Ned Kelly finally granted his dying wish The Age. 21.1.2013. Viitattu 25.1.2013. (englanniksi)
  10. ↑ Bridie Smith: 131 years on, Ned Kelly mystery is laid to rest The Age. 2.9.2011. Viitattu 25.1.2013. (englanniksi)
  11. ↑ Australian tunnetuimman rikollisen luuranko palautetaan omaisille 132 vuoden jälkeen Yle Uutiset. Viitattu 2.8.2012. (englanniksi)
  12. ↑ Sally Jackson & Graham Shirley: Restoration of The Story of the Kelly Gang (1906) Lokakuu 2006. National Film & Sound Archive. Arkistoitu 10.10.2010. Viitattu 3.11.2010. (englanniksi)
  13. ↑ Unesco Memory of the World (englanniksi)
  14. ↑ Ned Kelly (1970) National Film & Sound Archive. (englanniksi)
  15. ↑ Abc.net.au - Triple J Latest Film Reviews: Ned Kelly abc.net.au. Viitattu 5.7.2010. (englanniksi)
  16. ↑ Peter Bradshaw: True History of the Kelly Gang review – brutal portrait of the outback outlaw The Guardian. 13.9.2019. Viitattu 6.4.2021. (englanniksi)
  17. ↑ David Kelleher: A. Bertram Chandler: Kelly Country www.bertramchandler.com. Viitattu 15.12.2010. (englanniksi)
  18. ↑ A. O. Scott: Ned Kelly (2003) FILM REVIEW: It's High Noon in the Australian Outback The New York Times. 26.3.2004. Viitattu 15.12.2010. (englanniksi)
  19. ↑ Kirsi Reinikka: Puskarosvon puheenvuoro Kiiltomato.net. 17.9.2002. Lukukeskus ry. Viitattu 15.12.2010.
  20. ↑ Andrew Sayers: A new home for Ned Kelly 2002. National Gallery of Australia. Arkistoitu 29.11.2010. Viitattu 3.11.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ned Kelly.
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Ned Kelly. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ned_Kelly&oldid=21378393”