Nappikotula

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nappikotula
Cotula coronopifolia 7775.JPG
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Kladi: Asteridit
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Alaheimo: Asteroideae
Suku: Kotulat Cotula
Laji: coronopifolia
Kaksiosainen nimi
Cotula coronopifolia
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Nappikotula Wikispeciesissä

 Commons-logo.svg Nappikotula Commonsissa

Nappikotula (Cotula coronopifolia, lajinimi coronopifolia variksenkrassien Coronopus mukaan) on Etelä-Afrikasta laajalle levinnyt asterikasvilaji.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nappikotula on yksivuotinen ja ryydintuoksuinen, matalakasvuinen ja rentovartinen. Lehdet ovat suikeita, hampaisia tai liuskaisia, korvakkeellisia. Mykeröt ovat keskimäärin yhden senttimetrin levyisiä. Niissä on vaaleankeltaiset kehräkukat mutta ei lainkaan laitakukkia.[1]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nappikotula kasvaa alkuperäisenä eteläisessä Afrikassa Etelä-Afrikan tasavallassa Kapmaalla ja Namibiassa. Se on levinnyt laajasti usealle mantereelle: Pohjois-Amerikkaan, Etelä-Amerikkaan, Eurooppaan, Pohjois-Afrikkaan, Australiaan ja Uuteen-Seelantiin.[2]

Pohjoismaissa nappikotula on hyvin harvinainen uustulokas.[1] Se on saavuttanut Pohjois-Euroopan maista Tanskan ja Ruotsin painolastikasvina 1800-luvulla. Suomessa laji on havaittu ensimmäisen kerran vuonna 2012 Helsingin Arabianrannassa valkoposkihanhien laitumelta. Nappikotulan epäillään levinneen Suomeen muuttolintujen kuljettamana ja Ruotsissa uusien kasvupaikkojen olevan lintulevintäisiä.[3][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 616. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
  2. United States Department of Agriculture (USDA), National Plant Germplasm System: Cotula coronopifolia L. Viitattu 16.1.2016 (englanniksi)
  3. Widgren, Å. 2003: Kotula – guldknappar på spridning i Sverige. Svensk Botanisk Tidskrift 97(3–4): 130–133.
  4. Ojala, M. 2013: Nappikotula ja sinivihvilä Helsingin Arabianrannassa (U). Lutukka 29(2): 55–56.